PR-ammattilainen Taija Holm

Provinssirockiin oli 2.6.2008 enää alle kaksi viikkoa, kun sain yhden festivaalin promoottoreista, Taija Holmin, langan päähän Seinäjoelta. Kiireistä huolimatta Taijalla oli hetki aikaa kertoa Festarit.orgille pr-työn arjesta sekä omista festaritoiveista.

Mitä festarin promoamiseen käytännössä sisältyy?

Siihen sisältyy mediatiedotteiden tekeminen ja niiden lähettäminen sähköpostitse Suomen medialle, lähinnä musiikkimedialle, ja muille valtakunnallisille julkaisuille.

Kuinka paljon aikaisemmin promoamistyö yleensä alkaa seuraavaa kesää varten?

Artistejahan lähdetään kiinnittämään aika nopeasti edellisen tapahtuman päätyttyä, eli me aletaan tiedottaa aika lailla alkuvuodesta, kun tapahtuma on viikkoa ennen juhannusta. Alkuvuodesta lähdetään tekemään ensimmäisiä julkistuksia, ja sen jälkeen uutisoidaan useampia bändejä kerralla koko kevään mittaan aina kun tulee uutisoitavaa. Työtehtäviini kuuluu myös yhteydet mediaan, eli pyrin takaamaan sen, että media on kiinnostunut siitä, mitä meillä on tarjottavana, ja sen, että heillä on mukava tulla tapahtumaan, ja myös että heidän työtilansa ovat kunnossa sitten festivaalin aikana. Provinssirockissa on pressirekka, jossa on langaton yhteys ja 3 kiinteää konetta ja johon pääsee sitten tapahtuman aikana tekemään töitä.

Olet nyt muuttanut Tampereelta Seinäjoelle vähäksi aikaa Provinssirockin tiimoilta.

Joo, kahdeksi viikoksi.

Vaativatko muutkin työtehtävät samanlaista panosta vai onko tämä ainutlaatuista?

No on tämä sinänsä ainutlaatuinen. Täällä tehdään aika intensiivisesti tiedotuksenkin kanssa töitä koko kevään ajan, mutta sitten tosiaan olen täällä paikan päällä nämä pari viikkoa ennen tapahtumaa. Pyrin tässä ajassa saamaan kaikki oleelliset faktat medialle kasaan esimerkiksi kaikista kuvausohjeista. Monella ulkomaisella bändillä on omia kuvausrajoitteita, joista täytyy sitten tiedottaa, ja on sitten kaikki muut ohjeistukset livetallentamisesta ja kaikesta vastaavasta. Lisäksi on muita ohjeita: milloin mitäkin tapahtuu, milloin on yleisiä pressitilaisuuksia, missä niitä pidetään, miten niihin ilmoittaudutaan, ja miten kuvausluvat hyväksytetään ja muuta tällaista yleistä juttua. Tammerfest on omassa kotikaupungissa, joten se ei sitten velvoita siirtymään muualle, mutta kyllähän sitten tietysti töitä riittää; olen itse siellä toiminut akkrepisteellä.

Mitä kaikkea joudut festarin promoottorina tekemään itse festarin aikana?

Provinssirockissa vastaan siitä Pressirekasta, että kaikki toimii ja että jokaisella on omat työtilansa ja paikkansa. Vastaan median kyselyihin ja kuvauksiin liittyviin asioihin ja ohjaan heidät sitten oikeiden ihmisten pakeille, jos he haluavat tehdä haastatteluja bändien kanssa. Järjestän myös kuljetuksia lavojen takaa toisten lavojen taakse, mikäli pressiä tehdään jossain muualla kuin oman lavan bäkkärillä.

Entä silloin, kun olet festareilla jonkun bändin pr-ihmisenä?

Siinä pyritään tekemään haastattelubuukkaukset jo hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Selvitetään, koska bändi tulee paikalle, onko sillä mahdollisuus tehdä ennen esiintymistä pressiä vai vasta oman esiintymisen jälkeen, ja sitten aikataulutetaan haastattelut. Yleensähän artistien puhelinnumerot ovat salaisia, joten pr-ihmiseen otetaan yhteyttä ja hän sitten johdattaa mediaihmiset ja artistin yhteen. Se on vähän semmoista neiti aikana olemista, toimittaja sisään ja toimittaja ulos, seuraava sisään, taas ulos… Se on tätä koordinoimista sitten siellä paikan päällä. Ja tietysti bändin oma pr-ihminen huolehtii myös kuvaajista, että heillä on tarvittavat passit, joilla he pääsevät lavan eteen kuvaamaan siksi aikaa, kun siellä saa kuvata.

Miten olet alun perin päätynyt pr-ihmiseksi?

Olin viisi ja puoli vuotta Poko Recordsilla töissä, ja viimeisimmät puolitoista vuotta on ollut oma firma, jolla olen päässyt tekemään myös festivaaleja. Mulla on itsellä musiikkitaustaa, olen soittanut pianoa ja poikkihuilua, ja verenperintönä se on tullut, faijani on soittanut bändeissä, ja sitä kautta on kiinnostus musiikkiin. Olen ollut tapahtumajärjestäjänä aikasemmin Tampereen Messuilla, ja tässä sitten yhdistyy kaksi asiaa, musiikki ja tapahtumajärjestäminen. Ne ovat lähellä sydäntäni ja tässä on tulos.

Sinulla on tosiaan nykyään oma firma, ProPromotion. Miten päädyit tähän ratkaisuun sen sijaan, että olisit ollut jonkun isomman firman tai levy-yhtiön palkkalistoilla?

Levy-yhtiössähän tekee niitä bändejä, jotka ovat siellä listoilla, eli laidasta laitaan, hiphopista metalliin, ihan kaikkea. Siellä ei voi valita, että nyt mä teen vain noita, koska diggaan niistä. Mutta nyt on ihan ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä niitä bändejä, joista itsekin tykkään, ja mä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut semmosia asiakkaikseni. Tapahtumajärjestämispuoli ei olisi edes ollut mahdollista levy-yhtiön puolella, nyt saan olla tapahtumissa mukana tiedottajana myös. Se on laajentanut tosi paljon työsarkaa, ja tapahtumapuolella on paljon kaikkia markkinointi- ja promokeinoja, mitä pystyy hyödyntämään artistipromootiossa ja taas päinvastoin. Hyötyä aika paljon.

Eli tavallaan monipuolisempaa työtä?

Joo.

Miten työ on vuosien saatossa muuttunut? Onko esimerkiksi havaittavissa kansainvälistymistä Suomessakin?

Ihan selkeästi. Suomi kiinnostaa tänä päivänä maana ja musiikkianniltaan aika paljon, kiitos vientityön, jota on tehty. Suomen kuvaa on viety maailmalle ja sitä musiikkia, mitä täällä tehään. Se on myös aiheuttanut sen, että artisti- ja tapahtumapuolella kiinnostusta on tullut ulkomailta lisää, ja että kaikkia asioita aletaan tehdä paljon aikasemmin kuin ehkä aiemmin. Ollaan hyvissä ajoin ainakin suurimmassa osassa juttuja liikenteessä.

Tavoitteena siis on, että mahdollisimman paljon valmiina olisi valmiina etukäteen?

Niin, ja mahdollisuuksia on tullu paljon enemmän, kun on netti ja mobiilipuoli hyödynnettävissä myöskin artistien markkinoinnissa ja promotoimisessa, samaten tapahtumapuolella.

Pyörit työn puolesta paljon festareilla ja muutenkin musiikkimaailmassa, mutta minkä verran työn ulkopuolella ihan huvin vuoksi tulee käytyä keikoilla tai festareilla?

No kaikkiin liittyy jonkun verran työpuoli, mutta kyllä tulee käytyä. Olin juuri Kissiä katsomassa ihan omasta intressistä. Vähemmän tulee käytyä vapaa-ajalla, mutta ne on sitten semmoisia helmiä. Tulee valikoitua ne kaikista kiinnostavimmat, koska työn puolesta saa aika paljon hypätä eri tapahtumissa. Artisteilla on paljon pressejä Helsingissä ja in store -kiertueita ja muita tuollaisia. Yhä edelleen olen kyllä huomannut sen, että se aito ilo ja se tekemisen meininki on myös yksityisellä puolella olemassa.

Jos saisit itse päättää festivaalin suhteen kaiken, minkälainen festari siitä tulisi? Minkälainen olisi unelmiesi festari?

Unelmieni festari…Olen itse Pohjanmaalta kotosin, ja olen ollut järjestämässä tämmöisiä omia ”himafestivaaleja”, joita me järjestetään kerran vuodessa lähimmille kavereille. Tietynlainen kotikutoinen festari on semmoinen vaihtoehto tämän päivän massatapahtumille. Sellanen intiimi klubimainen festari. Taas äärilaidalla tietysti haluaisin, että festivaaleilla esiintyisi ikuinen suosikkini Metallica !

Se olisi aika ainutlaatuinen tapahtuma kyllä sitten…

Voisi yhdistää nämä niin, että olisi himafestarit, jossa esiintyy Metallica, mutta mä luulen, että sitä päivää ei tule!

No ei sitä koskaan tiedä, mitä sattuu.

Mun faija on tosiaan soittanut bändeissä ja mun veljelläni on studio, eli me ollaan kaikki musiikaalista porukkaa. Meillä ei kotona juuri muusta puhuttu kuin musiikista, kun olin pieni, ja se on säilynyt isona osana elämää. Sen takia me ollaan ton veljeni kanssa pykätty tällaiset kotifestivaalit pystyyn ja on hauskaa, että se perinne on säilynyt. Ja edelleenkin tehdään sitä siitä rakkaudesta siihen hommaan, ettei olla tekemässä sitä kaupallisista lähtökohdista ollenkaan.

Eli ei ole vielä tullut sellainen olo, että voi kauheaa, kun pitää taas lähteä järjestämään tai tekemään?

Ei, ei. Ei ole, siinä on ollut se riemu mukana.

Haastattelija: Stiina Rasimus