Nicole

© Nicole

Sunnuntaina 1.7.2007 Tuska Open Airin porttien avautuessa ja auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta istahdin festariaiheisilla kysymyksillä varustettuna hetkeksi alas Nicolen kitaristin Olli Ketolan ja basistin Sami Katajamäen kanssa.

Miten on festarikesä tähän asti mennyt, ja mitä on vielä tiedossa?

Olli: Ihan hyvin on mennyt. Nämä ekat festarivedot on olleet kyllä helvetin hauskoja reissuja, että varmasti taas vuosien päästä muistellaan näitä bileitä lämmöllä.

Niin, teillä kymmenvuotissynttäreitä tässä samalla juhlitaan!

Olli: Se on oikein hyvä tapa juhlia 10-vuotissynttäreitä, olla festareilla juhlimassa. Oikein mainiosti on mennyt.

Teiltä tuli tuossa talvella uusi levy, Sivu Syyttömistä. Miten levyn julkaisuajankohta teidän mielestä vaikuttaa festarikeikkojen saamiseen?

Olli: No tietenkin joku tammikuun viimeinen päivä, kun se tuli, on vielä sinänsä ihan ok ajankohta. Silloin ei ole vielä festarikiinnityksiä tehty aivan tolkuttomasti. Sanotaanko, että pikkaisen aikaisemmin varmaan olisi kannattanut julkaista festarikeikkoja ajatellen. Hyvin niitä on tuossa kuitenkin kertynyt tuohon kalenteriin.

Eroaako esiintyminen yhteen musiikkityyliin keskittyvillä festareilla kuten Tuskassa esiintymisestä esimerkiksi Ilosaaressa, jossa on tarjontaa laidasta laitaan?

Olli: Kyllä se varmaan tietyllä tapaa. Täällä on porukka ehkä enemmän tietoisia bändeistä ja tulee nimenomaan katsomaan jotain tiettyä bändiä, ja kun tosiaan kaikki bändit on hevibändejä, niin se yleisö on hyvin pitkälti sitten painottunut näihin mustiin pukeutuneisiin tyyppeihin, joten onhan se vähän erilaista. Sitten taas jossain Ilosaaressa ja Provinssissa, siellä vähän palloillaan ympäriinsä, sieltä saattaa löytyä hyviäkin bändejä ihan eri musagenrestäkin.

Teillä on ollut myös paljon klubikeikkoja pitkin Suomea. Mitkä ovat suurimmat erot klubikeikan ja festarikeikan välillä? Ovatko erot järjestämispuolella vai yleisön puolella?

Olli: Se on sekä että. Festareilla ei paljon soundcheckejä tehdä ja mennään suoraan lavalle, vedetään keikka, kamat pois, that´s it. Se on vähän intensiivisempää työtä. Festarikeikkoihin valmistautuminen on tietenkin myös vähän erilaista.

Jaksatteko te käydä, tai ehdittekö te ylipäänsä käydä festareilla muutenkin kuin keikkojen puitteissa?

Olli: Aika vähän nyt tänä kesänä varmaan ehditään. Mulla olisi ainakin tarkoitus mennä Ilosaareen. Viime kesänä tuli käytyä Ruisrockissa. Mä ainakin tykkään festivaaleista yleisestikin ottaen. Provinssissa on tullut pyörittyä joka kesä, vaikka siellä ei olisi keikkaakaan.

Onko jotain lempifestaria, meneekö se tuonne Provinssin suuntaan?

Olli: Se on se, se on niin jotenkin! Siellä on kaikki teinivuodet tullut pyörittyä ja vieläkin siellä näin kakskasina jaksaa käydä. Se on kyllä erittäin mukava festari, viihtyisä paikka.

Mikä on paras kokemus festareilta, kävijänä tai bändin kanssa?

Olli: Menee varmaan parhaaseen keikkaan, Massive Attack 2005 Provinssissa. Se oli kyllä ehdottoman mieleenpainuva keikka yleisön puolelta.

Sami: 2000 oli Rage Against the Machine Provinssissa, ja Deftones samana vuonna.

Olli: Senkin muistaa sen vuoden kyllä helvetin hyvin. Se on kyllä vieläkin yksi festarikohokohta. Ehkä sitten esiintymisen kannalta pari viimeistä Provinssin keikkaa on ollut semmoisia mieleenpainuvia keikkoja.


Kuva: Stiina Rasimus

Entä onko mitään kauhukokemuksia?

Olli: Kyllähän sitä aina sattuu ja tapahtuu, kun reissuun lähdetään. Viimeksi eilen tosiaan rengasrikko, mutta kauhun hetkiä! Kyllä niitäkin koetaan aina välillä, ja festareilla varsinkin sattuu ja tapahtuu, kun täällä on niin hektiset aikataulut soundcheckien ja kaiken kanssa, että jotain paskamaista voi tapahtua. Ei nyt oikeastaan tule mitään semmoista kauhuhetkeä mieleen. Ei ole vielä ainakaan tähän mennessä, koputetaan nyt puuta, hajonnut mitään vahvistimia tai mitään.

Oletteko käyneet ulkomailla festareilla, ihan vaan kävijänä?

Sami: En ole käynyt.

Olli: Ei ole tullut käytyä. Vuosia on ollut semmoinen projekti, että Roskildeen pitää päästä, mutta sitten on aina jotain keikkoja ja tällaisia ollut yhtä aikaa. Ja Wacken, se olisi kiva käydä kanssa, kun se on niin helvetin suuri festivaali.

Mitä te toivotte yleisöltä, minkälainen on toiveyleisö keikalla? Tämmöinen Tuskan tavallaan ehkä enemmän asialleen omistautunut tai sitten taas jossain muualla sellainen sekalaisempi joukko?

Sami: En mä tiedä, onko sillä väliä, kunhan on hyvä fiilis.

Olli: Niin, ihanneyleisö on semmoinen, joka ei ole kauhean kriittinen, ja joka osaa nimenomaan nauttia siitä keikasta ja riehua siellä. Tehdä moshpittejä sun muuta, siitä ainakin saa helvetin hyvät kiksit. Kun näkee, että porukka pistää pitin pystyyn, rupeaa itselläkin tukka heiluu. Eilenkin oli ihan hyvä meininki. Provinssissakin, vaikka se teltan äänentoisto ei ollut oikein paras mahdollinen meidän musalle, se yleisö oli kuitenkin tullut pitämään hauskaa sinne ja sen huomasi siitä yleisilmapiiristä, että siellä oli letkeä meininki. Sellainen yleisö on makee.

Onko lopuksi vielä terveisiä lukijoille?

Olli: Bilettäkää rajusti koko kesä festareilla.

Haastattelija: Stiina Rasimus