Insomnium
© Candlelight Records
Heti Tuska Open Airissa lauantaina 30.6.2007 vedetyn keikan jälkeen Insomniumin kitaristi-biisintekijä Ville Friman ehti hetkeksi istahtamaan oluen ääreen vastailemaan festariaiheisiin kysymyksiin.
Mitenkäs teidän festarikesä on tähän asti mennyt, ja mitä on vielä tiedossa?
No tämä nyt oli eka festarikeikka tänä kesänä, ja meillä on itse asiassa vain kolme festarikeikkaa. Tuskan jälkeen on Ilosaari ja elokuussa Jalometalli. Me ollaan Suomessa kyllä tehty niin paljon keikkaa nyt viimeisen vuoden aikana, että ei sillä tavalla haittaakaan.
Tosiaan, teidän kotisivulla oli melkoinen lista menneitä keikkoja.
Niin, se voi olla, että tulee vastaan sitten yleisössäkin kyllästymistä, että ehkä se on parempi. Suomi on niin pieni maa, että turhanpäiväistä on samoja biisejä veivata samoissa paikoissa liikaa.
Viime vuonna te olitte Tuska-klubilla ja nyt pääsitte soittamaan festivaalialueelle, miltäs se tuntuu?
Itse asiassa me taidettiin olla 2004 kanssa aloitteluklubilla Tuskan tiimoilta, eli kahdesti ollaan aiemmin oltu klubilla. Nyt sitten, kun pääsi tänne alueelle, niin onhan se mukava kehityssuunta. Verrattuna siihen, että täällä on kuitenkin vuosittain samoja bändejä ja aika paljon suomalaisia, ja on semmoisia bändejä, jotka ensin soittaa alueella ja sitten klubeilla. On se mukavampi niin päin, että nousee sieltä, ja sitten soittaisi tulevaisuudessakin kanssa täällä alueella. Kyllähän täällä isomman ihmisryhmän tavoittaa kuitenkin kuin klubilla, vaikka klubitkin on olleet hienoja, varsinkin viime vuonna Gloriassa oli tosi hyvä.
Onko mitään sellaista festaria, jossa haluisit ehdottomasti päästä esiintymään, ja miksi?
No, varmaan ulkomailla olisi mukava käydä katsomassa sellaisia tosi isoja festareita. Suomessa nämä ei kuitenkaan ole aivan semmoisia äärettömän kokoisia. Isoja toki ja hyviä festareita on paljon. Ehkä jossain Amerikassa tai Euroopassa muutenkin, esim. Wackenissa olisi hauska päästä soittamaan. Mutta siinä pitäisi olla vähän suositumpi, että ne siitä vielä maksaisikin jotain. Sehän on vähän semmoista, että monetkin bändit joutuu itse maksamaan sitten niitä kuluja, että ne pääsee sinne soittaa.
Teillä on keikkoja ollut jo ulkomaillakin kuitenkin?
On meillä. Me ollaan käyty Venäjällä, hittikeikka Petroskoissa joskus aikanaan, ja Liettuassa ollaan käyty kerran, ja sitten yhtenä kesänä käytiin neljä keikkaa soittamassa Englannissa. Tämmöisiä hyvin pieniä on ollut. Nyt viime syksynä oli semmoinen kuuden viikon kiertue, jossa käytiin 15 maata Euroopassa; se oli tosi laaja ja ihan hauska ja toisaalta raskaskin kierros. Ei festareita mutta isoja klubeja ja pienempiäkin klubeja.
Onko sinun mielestäsi eroa yleisön tai muun välillä, kun vertaa keikkailua Suomessa ja ulkomailla?
On, on, maakohtaisesti on jonkun verran eroja. Englannissa tuntui olevan tosi innokasta yleisöä lähes poikkeuksetta. Me oltiin Satyriconin lämppärinä siellä ja sen takia oli vähän sellaista black metal yleisöä, joka ei ihan meidän musiikin tyyppistä musiikkia välttämättä kuuntele, mutta tuntui, että se meni hyvin läpi siellä. Ja sitten oli jotain paikkoja, joissa oli tosi fanaattista yleisöä, vaikka ne ei tunteneetkaan meitä. Kroatia jäi siitä mieleen, että ne oli tosi innoissaan siellä keikoilla. Saksassa taas ihmiset katseli keikkaa ja oli vaan hiljakseen. Siinä on vähän aina sitten, että tykkääkö ne nyt vai pitääkö ne tätä ihan paskana Ei oikein osannut sanoa siitä yleisön reaktiosta, mitä ne miettivät.
Kuva: Roni Sahari
Eroaako Tuskassa tai vastaavilla yhteen musiikkityyliin keskittyvillä festareilla esiintyminen laajempaa skaalaa tarjoavalla festarilla esiintymisestä, ja miten?
Kyllähän tavallaan Tuskassa on enemmän sitä metalliporukkaa. Ilosaaressa ollaan soitettu monesti, jossa on kaiken kaikkiaan poikkileikkaus kaikesta musasta. Mutta kuitenkin joka paikassa, jossa on esim. ulkomaisia metallibändejä, se on sitten loppupeleissä sellaista metalliyleisöä enemmän, mikä siellä on. Totta kai voihan siellä isommalla todennäköisyydellä jonkun toisen musiikkilajin harrastajan käännyttää sitten puolelleen. Mutta kyllä se yleensä on kuitenkin sitä metallikansaa sitten joka festarilla, vaikka yleislinjaus on erilainen.
Miten festarikeikka eroaa klubikeikasta?
Festarikeikat on yleensä semmoisia, että niissä ei kerkeä kunnon soundcheckiä tehdä, joku linjachecki vain. Klubeilla yleensä on aikaa enemmän, joten kerkeää tehdä paremmin ja katsoa kaiken kohdilleen paljon tarkemmin. Sen jälkeen on sitten odotteluaikaa. Tänään soitettiin jo neljältä, mikä on ihan hyvä soittoaika lauantaina; heräsi vaan krapulassa ja koitti toipua siitä, että ei helvetti, keikka on taas. Tänne tultiin vaan ja laitettiin kamat kasaan, ja sitten olikin jo aika olla lavalla. Lavathan festareilla on isompia, mutta on niitä isoja keikkapaikkojakin olemassa, varsinkin ulkomailla. Ehkä se tunnelman luonti on myös erilaista; klubi on sellainen luonnostaan pimeä paikka ja siellä valot toimii eri tavalla, kun taas festareilla paistaa aurinko. Ehkä se ei noissa teltoissa vaikuta niin paljon mutta päälavalla ainakin. Siinä se synkistely on vähän hassun näköistä.
Oletko Tuskan aikana ehtinyt yhtään katsomaan bändejä?
Kaikkeen mahdolliseen säätämiseen on mennyt aikaa. Siihen meni suurin osa ajasta, että päästiin paikalle ja saatiin ukot kasaan ja liput kaikille ja sellaista. Kyllä mä eilen kerkesin katsoa vähän
Immortalia ja
Katatonian keikan lopun kanssa. Tavallaan se on kyllä sääli, että eihän tänäänkään ole mitään kerennyt katsomaan. Nyt
Emperor on tarkoitus mennä katsomaan. Oltiin silloin syksyllä
Zyklonin kanssa kiertueella kansssa, 3/5 Emperorin kokoonpanosta oli siinä, eli tuttuja miehiä, pitää käydä moikkaamassa niitä. Emperor ja
Isis on ne, mitä haluan nähdä.
Kuva: Roni Sahari
Tuleeko festareilla käytyä muuten kuin esiintymässä?
Nuorempana on tullut käytyä, mutta nyt oikeastaan ei ole pitkään aikaan tullut käytyä festareilla sillä tavalla, ettei siellä olisi esiintynyt. Viime vuonna Ilosaaren piti olla semmoinen, mutta sitten Deathchain peruutti Metalliklubilta ja meille soitettiin, että tuletteko esiintymään. Ei siinä voinut kieltäytyä. Olin itse asiassa junassa menossa jo sinne, eikä mulla mitään kitaraa ollut mukana, mutta kaveri pystyi sen tuomaan sitten seuraavana päivänä.
Tänäkin kesänä soitetaan kolmet festarit, mulle ainakin se on ihan riittävästi. Kesäaikana kun on muitakin menoja, ja niitä viikonloppuja on niin rajatusti, niin noilla kolmella saa kyllä festarikiintiön täyteen. Kyllä sitä varmaan tulee yhdet festarit käytyä kesässä jossain, jos ei ole keikkoja eikä mitään. Mutta klubeilla tulee käytyä keikoilla koko ajan viikonloppuisin.
Paras kokemus festareilta?
2003 Ilosaarirock on jäänyt jostain syystä mieleen. Silloin oltiin viimeksi festareilla tällä bändiporukalla vaan viihteellä, ei soittamassa. Siinä meni neljä päivää aika railakkaasti tinatessa. Oli helvetin hauskaa, ja oli erittäin mukavaa vaan olla. Oli juuri ollut toisen levyn levytyssessio siinä. Neljä päivää ryypättiin ja maanantaina studioon takaisin. Miehet oli vähän sen näköisiä ja olo sen mukainen. Siellä oli hauskaa, ei tarvinnut stressata mistään.
Entäs kauhukokemus festareilta?
Ei oikeastaan ole. Yleensä festareilla kaikki on hyvin järjestetty, on stage managerit ja kaikki hoitamassa. Periaatteessa siellä voi joku epäonnen force majeure iskeä, mikä voi sen homman tavallaan pilata, tai sitten sen voi pilata itse, mutta muuten kaikki kyllä toimii. Kun ei olla ulkomailla käyty festareilla soittamassa niin ei ole sitäkään tapahtunut, että kamat häviää lentokoneesta tai menee väärään paikkaan. Pääsääntöisesti meillä on mennyt kyllä kaikki ihan hyvin. Aina ajoittain jotain säätämistä keikkaliksoista on ollut, mm. Tuskan klubien taholta viime vuonna, mutta kaikki on kuitenkin toiminut ja onnistunut sitten aina, että ei ole jäänyt hampaankoloon.
Minkälainen on toiveyleisö?
No, ehkä semmoinen joka osallistuu omasta puolestaan siihen keikkaan ja on sillä fiiliksellä, että uskaltaa olla, ettei se jää pelkästään seisoskeluksi. Tietysti on niin paljon erilaisia ihmisiä, osa tykkää katsoa sitä keikkaa rauhassa, ja sen tietää, että varsinkin kun ihmiset vanhenee, niistä tulee laiskempia; ne on sitten jossain kalja-alueella katsomassa niitä keikkoja. Mutta osa sitten tykkää siellä riehua ja näin poispäin, ja jos yleisö on mukana, on paljon mukavampi soittaa. Silloin tavallaan se fiilis kanssa itsellä nousee.
Onko lopuksi jotain terveisiä sivuston lukijoille?
Tulkaa kattomaan meitä Ilosaareen ja Jalometalliin, jos kiinnostaa. Siellä nyt soitetaan keikat. Sitten on kaksi kiertuetta Jenkeissä, ja sen jälkeen aletaan tehdä uutta levyä, että ne on tavallaan viimeiset mahdollisuudet nähdä meidät Suomessa nyt.
Haastattelija: Stiina Rasimus