Chisu ei voisi valehdella uskottavasti

Chisu esiintyi Provinssirockissa täpötäydelle X-Stage teltalle lauantain alkuillassa. Sateen ropistessa teltan kattoon Chisun koskettavat tulkinnat ja valloittava persoona lämmittivät ja nostivat tunteita pintaan niin yleisössä kuin lavallakin.

Chisu ponnahti suomalaiseen musiikkitietoisuuteen vuonna 2008 hitiksi nousseella ja Sooloilua elokuvassakin soineella ”Mun koti ei oo täällä” kappaleella. Samana vuonna julkaistiin Chisun ensimmäinen oma albumi Alkovi. Vuonna 2009 julkaistu albumi Vapaa ja yksin puolestaan nosti Chisun tähdeksi kotimaiselle musiikkitaivaalle ja neitonen kahmi Emma-palkintoja kilpaa yhdessä PMMP:n ja Anna Puun kanssa. Nyt 2010 Chisu viettää kiireistä festarikesää kierrellen ympäri Suomea.

Festarit.org tapasi Chisun pian Provinssirockin keikan jälkeen.

Minkälaiset fiilikset Provinssirockin keikan jälkeen?

Tosi hyvät. Ei sitä hirveän usein pääse noin isolle jengille vetää. Tää (X-Stage) on ihan ideaali paikka laulaa. Noin paljon porukkaa, jengi on festareilla, sit sä saat teltan pimeeksi, niin että valoshow toimii. Ei voi pyytää enempää.

Iso mutta silti intiimi tila..

Niinpä. Olin vaan tosi häkeltynyt siitä kaikesta. Mulla on ollu tässä tosi hyvä meininki. Jo monta viikkoa on tuntunut siltä, että elämä on yhtä juhlaa. Tulin tänne takahuoneeseen ennen keikkaa, niin en vaan jotenkin uskonut, että mä olen olemassa tässä elämässä, missä mä nyt oon. Sen takia mä olin siellä keikalla jotenkin niin että ”mitä tapahtuu”.

Vastasiko Provinssirockin keikka unelmien festarikeikkaa?

Kyllä se vastasi. Oon miettiny miltä Baden baden näyttää festareilla ja se näytti just siltä, mitä olin kuvitellu. Siellä oli iso jengi kädet pystyssä (Chisu demonstroi näkemäänsä nostaen kädet ylös ja taputtaen käsiään ilmassa kuin yleisö hetkeä aikaisemmin).

Minkälainen festarikävijä Chisu itse on?

Mä oon tosi huono festarikävijä. Ihan sen takia, että mä en oo käyny kuin ihan parilla festarilla. Mä pikkasen vierastan semmoisia isoja ihmismassoja, kuten esimerkiksi Stokkan hullut päivät on mulle maanpäällinen helvetti. Nyt on ihanaa, et pääsee täällä sniikisti kattomaan festareita. Mä oon kerran käyny yhessä Rantarockissa mun isoveljen kanssa; juonu siellä omenasiideriä ja tsiigannu kun se urpoilee nahkahousuissaan. Sit mä oon ollu Ruisrockissa mun frendin kanssa. Mentiin kehestaan sinne, tehtiin jotain festarireportaasia, jotain urpoilua. Ne on olleet oikeastaan ainoat missä oon ollu.

Näistäkin festarireissuista on varmasti muistoja kertynyt. Mitkä ovat parhaimpia festarimuistoja?

Molemmista käynneistä jäi kyllä paljon muistoja. Tehtiin frendin kanssa festarireportaaseja semmosella äidin vanhalla mankalla. Me ei saatu viedä sitä mankkaa sinne festarialueelle, koska me oltais voitu nauhottaa sillä joku HIM:n keikka. Ja se oli joku maailman paskin, jotain vuodelta -89 se mankka. Sit saatiin kuitenkin tehtyä sillä siellä ulkopuolella haastatteluja, niin että ihmiset luuli, että ollaan oikeesti reporttereita just Yleltä tai jostain. Meiän gallupin mukaan Apulanta oli paras bändi sinä vuonna. Se oli joku 2001 tai 2002 kun me oltiin siellä.

Entä onko jotain ikäviä festarikokemuksia?

Ei mulla oikeestaan oo. Se Rantarokkikin oli tosi kiva, vaikka mä olin tosi nuori ja mun isoveli vei mut sinne. Me ehkä tutustuttiin mun isoveljen kanssa siellä. Ei oltu nähty moneen vuoteen ja sitten jauhettiin siellä kesäyössä pitkät torinat toisillemme. Se on ehkä henkilökohtaisin ja rakkain muisto mulle festareista.

Olet tehnyt paljon biisejä muille artisteille. Kenen tulkinta jostain tekemästäsi biisistä on ollut kaikkein koskettavin tai mieleenpainuvin?

Voin suoraan sanoa, että en oo ihan hirveesti nähny niitä livenä. Mut tehtiin Turusen Tarjalle biisi ja kävin kattoo Tavastialla ja se on niin massiivinen se show. Se tuntui hassulta, kun se biisi tuli sieltä, kun se koko koneisto oli niin iso ja teatraalinen. Ne on sit niiden biisejä loppujen lopuksi, esim. Antti Tuiskun tai Kristiina Wheelerin. Tottakai Kristiina Wheeler kosketti mua paljon, kun me tehtiin sen ekaa levyä, niin se oli mulle enemmän kuin sisko. Sitten kun mä näin että se veti niitä biisejä livenä, niin tottakai se tuntui musta ihan järkyttävän hienolta ja semmoselta et tuolla se nyt laulaa näitä lauluja.

Kaverini 6-vuotias poika on suurin Chisu-fani, mitä tiedän ja hän oli kuunnellut Vapaa ja yksin levyäsi ja sanonut: ”kun tuo Chisu on niin kauheen yksinäinen, niin voisko se muuttaa meille?” Minkälaista vastaavaa palautetta olet saanut?

Kai nyt joku on sanonut, että voi tarjota yösijan, jos ei oo missään lämmintä syliä, mut ei ehkä ihan tollasta. Tuo on ekä koskettavin mitä tästä aihepiiristä on tullut, mitä muistaisin. Tosi symppis. Mulla on ollut ihana bändi koko ajan ympärillä keikkamatkoilla ja me ollaan tosi läheisiä keskenämme kaikki. Mä oon tosi onnellinen että saan soittaa niiden kanssa, et ei mulla nyt niin yksinäistä ole.

Kuinka henkilökohtaisia biisisi loppujen lopuksi on? Tottakai ne ovat henkilökohtaisia siinä mielessä, että ne ovat omia tuotoksia, mutta muuten.

Kyllä ne on. Mä kirjotan kauheen rehellisesti. Tottakai siellä on osa fiktiota, osa faktaa ja ne sotkeutuu hirveän helposti keskenään. Mä en paljasta, mitkä on mitäkin ja ihmisillä on omat ajatukset niistä biiseistä, niin en halua pilata niitä kertomalla että nyt on ”jostain heinänkorresta kerrottu laulu”. Vois mennä jonkun biisifiilikset siitä. Mun mielestä ei voi oikein valehdella uskottavasti.

Vähän spekulaatiota tähän. Mistä mielestäsi johtuu se, että juuri nyt on paljon vahvoja naisartisteja Suomessa?

Musta tuntuu että Suomessa on nyt kauheen vaikee kenenkään kundin breikata erikoisella meiningillä ilman että siitä sanotaan että oot täys homo tai et ei oo uskottava meininki. Rokkigenre on ainoa missä jengi jotenkin uskaltaa revittää. Mulla on semmonen fiilis. Musta olis ihanaa jos täällä olisi semmoisia David Bowie – Freddie Mercury henkisiä kavereita. Naisille ehkä annetaan enemmän anteeksi semmoinen tietty kujeilu ja erikoisuus jollain tavalla tässä meidän maassa ja kulttuuriarvoissa missä me eletään.

Chisulla on kiireinen festarikesä meneillään, mitäs sitten kesän jälkeen?

Keikkoja vaan, meillä on lokakuussakin jo 14 keikkaa. Meillä on syyskuussa pari viikkoa breikkiä ja sitten taas mennään marraskuun loppuun asti tosi tiiviisti ja sitten alkaa keikkatauko ja uudet kujeet.

Jotain uutta matskua tiedossa..?

Kyl mä luulen et mun on pakko kirjottaa, ettei ala kyllästyttää noi biisit.

Terveiset festarikävijöille?

Muitakaa laittaa hyvin vaatteita päälle, ettei tule kylmä, koska sehän pilaa koko festarifiiliksen. Ne vaatteet voi riisuu sit lämpösessä paikassa pois.

Kun olet tarinankertoja, niin kerrotko festaritarinan?

Olipa kerran festaripupu, joka loikki tuolla noin ja sitten se pupu löysikin festaripupun kolon ja tippui sinne ja jäi sinne vähän jumiin, mutta sitten se löysi sieltä ihan törkeen isot festarit. Ne oli niin kipeet festarit, et se ei tullu enää koskaan sieltä kolosta pois.

Niihin bileisiin minäkin haluaisin..

Ja kaikki on täällä näin (Chisu koputtaa päätään), kaikki pupun kolot on täällä.


Teksti: Aija Soivanen
Kuvat: Jaska Kamila