Eläkeläiset Provinssirockissa: ”Humppaaminen selvin päin on vähän kuin turvaseksi ilman seksiä.”

Muutama päivä ennen Provinssirockia pääsin utelemaan iloisen humppayhtyeen festarimieltymyksistä ja muutamasta muustakin aiheesta. Vastaamassa jenkkarenkan ”hengellinen johtaja” Onni Waris, joka muiden jäsenten lisäksi käsittelee urkuja sekä lauluääntään osaavasti ja herkästi.


Kuva: Jaakko Kilpiäinen

Joensuusta kotoisin oleva Eläkeläiset on perustettu vuonna 1993 Kumikameli-yhtyeen sivuprojektin kasvettua itsenäiseksi yhtyeeksi (vaikka kyseistä projektia yritettiinkin haudata jo samana vuonna). Ensimmäisen keikkansa viinaleikeistään tunnettu humppakokoonpano veti myös Provinssissa. Samaisella Seinäjoen festivaalilla on vuonna 2003 soitettu myös 25 tunnin yhtämittainen keikka Provinssirockin 25-vuotisjuhlan ja eläkeläisten 10-vuotissynttäreiden kunniaksi.

Huumorihenkinen joukkio on niittänyt mainetta Suomessa sekä Euroopassa, erityisesti Saksassa. Vuonna 1994 julkaistun ensilevyn (Humppakäräjät) jälkeen yhtyeeltä on tullut ulos reilu kymmenen levyä, kultaa myynyt dvd, kirjoja, sarjakuva, dokumentteja, historiikki ja runsaasti oheistuotteita. Keväthumppa-biisi äänestettiin kakkoseksi levyraadissa vuonna 2004.

Ensimmäiset ulkomaankeikat suuntautuivat Ruotsiin Göteborgin ja Hultsfredin festivaaleille heti perustamista seuraavana vuonna. Vuonna 1996 Eläkeläiset pääsivät esiintymään jopa pohjoismaiden suurimmalla ja arvostetuimmalla festarilla Roskildessa. Samana vuonna alkoi myös bändin tunnettu Saksan-valloitus saksalaisen levy-yhtiön kanssa tehdyn levytyssopimuksen myötä. Satojen Ruotsin ja Saksan-keikkojen (mm. pariin otteeseen Saksan suurimmilla festareilla Wacken Open Airissa yhtenä illan pääesiintyjistä) lisäksi esiintymisiä on ollut myös Itävallassa, Tanskassa, Hollannissa, Sveitsissä, Ranskassa, Luxenburgissa, Belgiassa, Norjassa, Virossa, Venäjällä, Tšekeissä ja Puolassa.

Eläkeläiset ei ole koskaan suhtautunut musiikintekoon liian vakavasti. Ensilevy äänitettiin keikkabussissa ja saunassa, keikoilla on järjestetty arpajaisia ja yleistä pöhköilyä, myös saksaksi on Saksan-valloituksen myötä laulettu ja levytetty. Pääasia, että hauskaa on ollut, sekä artisteilla että yleisöllä!

HF: Mitä kuuluu?

OW: Mahtavata kuuluu, korvat soi niin kovasti jotta näköäkin jo haittaa ja rouva nalkuttaa nukkumaan mennessä että kuuluu viereiseen hetekaan asti! Kirpputoreilta on trokattu urakalla sähköurkuja ja nyt niitä sitten riittää vaikka joka kappaleen lopuksi polttas, räjäyttäis tai ihan vaan perinteisesti kungfuttais mäsäksi!

Jännittääkö Provinssin keikka jo?

Ka eipä juuri. Tässä iässä ei jännitä enää muuten ku löttöarvonnan aikana... Ja jos polliisi puhalluttaa.

Veditte aikoinaan ensimmäisenkin keikkanne Provinssirockissa. Mikä on muuttunut reilussa viidessätoista vuodessa?

Jaa, on päästy korkeammalle lavalla ja on tainnu tulla jokunen uusi kappale ohjelmistoon. Ehkä yks. Myö oltiin sillon jo niin suvereeneja ja mahtavan täydellisiä jotta eipä sitä tuotetta ole juurikaan tarvinnut jalostaa. Mitäs sitä ehyttä ehjäämään, menee vielä rikki.

Vuonna 2003 teillä oli 25 tuntia yhteen menoon jatkuva keikka Provinssissa. Kuinka paljon tuon keikan aikana meni olutta? Entä kuinka monta väärin soitettua tai laulettua biisiä? Tuliko uni?

Kaikki tuli juotua mitä tarjottiin ja lisää piti pummata yleisöltä, niinku aina. Helpompi kysyä jotta montako kappaletta meni oikein, olisko menny yks. Ja juu, uni maitto jopa sen vetelyn aikana, etenkin Sinko Sinkkosta joka oli kanttuvei melkein koko ajan!

Olette kolunneet sekä ulkomaisia että kotimaisia festareita aika hanakasti viimeisen yli viidentoista vuoden ajan. Olitteko itse nuorempina ahkeria festivaalikävijöitä?

Ei meidän nuoruudessa ollu muita fetsivaaleja kuin Lappeenrannan humppakarnevaalit, siellä käytiin. Oli kova meno, huh-huh.

Miltä tuntui soittaa Roskildessa, tuolla Pohjoismaiden mahtavimmalla festivaalilla? Humppasitteko paljon lavan ulkopuolellakin?

Hyvältä tuntu soittaa, niin hyvältä jotta vois mennä toistekin. Mahtavinta oli se kun saatiin rahat käteen, eivät pitkään homehtuneet lompsassa. Juu, humpattin ne kaikki lavan ulkopuolella. Kotio vietiin tuliaisina joku erotiikkaviteo alelaarista kun rahat ei riittänt muuhun.

Mikä on paras festarikokemuksesi? Lavalla tai asiakkaana.

Kyllä tuo Roskilde on varmaan yks mahtavimpia. Samoin nämä Saksan Wackenit ja muut on ollu aika uskomattomia mylläköitä, sekä lavalla että sen ulkopuolella. Kotimaisista tähän asti ollu Ilosaaren päälava joku vuosi takaperin, oli ilotulitukset ja -pulitukset. Sillo oli tunteet pinnassa!

Kyllästyttävätkö festarit koskaan? Entä humppaaminen?

No kyllähän se välillä korpeaa kun huomaa olevansa jossain halavatun Kuhmon kamarimusiikkivestivaaleilla silinterihattuisille kovakauluksille sikailemassa. Väärä paikka, väärä aika, seurauksena paskat viilikset sekä orkalla että yleisöllä, mutta minkäs teet. Semmosina hetkinä tuntuu jotta homma kusee, onneks niitä ei nyt niin hirmusesti ole ollut eikä toivottavasti tulekaan. Sillo ku humppaus rupiaa kyllästyttämään niin pidetään taukoa, sillä siitä selviää. Kun tämä ei o ammatti niin voipi vapaasti vetää huilia.

Teillä oli vuonna 1998 tuo tyyli heittää keikkoja (Pappa betalar -kiertue) ehdolla, että keikka ei saanut maksaa yleisölle mitään ja narikan piti olla ilmainen. Ette myöskään ottaneet vastaan keikkapalkkioita tai ilmaista viinaa. Mistä moinen hyväntahtoisuus?

Ihan uhmalla päätettiin tehhä. Vitutti kun oltiin jossain Helsinkissä tahi Tompereella keikalla niin kaikki puoli- & pulitutut soitteli ja pummasi vieraslistalle vaikka heilä olis rahoja vaikka kuinka. Toivat kamansa takahuoneeseen ja keikan aikana joivat perkele kaljat ja viinat ja söivät raksut. Tuumitiin jotta perkele, siinäpähän jonotatte rahvaan mukana. Vipitkään ei kelvannu! Vähänkö oli siistiä jossain Ilveksessä kattoo ku pönöttäjät käkki Tavastian jonossa ihan normaali-ihmisten joukossa. Sillo tuntu mahtavalta, vaikka muutama tuhatlappunen tuhlattiinkin.

Miten ja missä kappaleita ideoidaan? Baarissa?

Ihan missä vaan. Otollisinta on autoillessa kun on luppoa, hankalata on vaan sitte jos ite on ratissa niin kirjotella niitä ideoita muistiin. Kävin ACDC:tä kahtomassa Ratinassa ja siinä matkalla raapustelin apurin penkillä olevaan vihkoon muistiinpanoja ja siinä Varkauden kieppeillä sitten hurautin liikennekameraan. Lappua odotellaan, toivottavasti kortti säilyy! No, 21 aihiota kuitenkin tuliaisina jotenka jospa sieltä tulis jotain korviketta...

Ovatko vanhempasi ylpeitä sinusta?

Jaa, kyllä ne väittää olevansa, mutta enemmän taitavat olla huolissaan... Etenkin ku lukivat juopottelukirjan ja kahtoivat sen meijän dvd:n.

Opiskeluaikoinani meillä biologian opiskelijoilla oli Eläkeläisistä vaikutteensa saanut Humppakerho, jonka perustajajäseniin kuului saksalainen kovan luokan Eläkeläiset-fani. Miksi saksalaiset innostuivat humpastanne niin valtavasti, vaikka eivät ennen saksankielisiä levytyksiä ymmärtäneet tarinoista mitään?

Siellä pidetään yksinkertaisesta jämäkkärytmisestä musiikista jonka tahdissa voi liikehtiä! Suomessa humppajuna vetää letkajenkkaa, Saksassa ne marssivat! Ja saksalaiset tykkäävät siitä että niitä määräillään ja meiltähän se määräily lähtee ihan ittestään jotenka aika hyvä ja kestävä liitto on sakujen kanssa.

Missä kaikkialla olette soittaneet Euroopan (ja mm. Vendimaan) ohella? Mikä on paras keikkakaupunki? Onko Ameriikanvalloitus käynyt mielessä? Tai Lähi-Idän?

Eipäs myö muualla vielä. Tuorein mesta oli Norjan Oslo, se oli kovin mukava paikka. Sinne mennään kyllä uudelleen heti kun aikaikkuna löydetään. Saksan kaupungeista oma suosikki on Hampuri. Nyt Saksan kevätretkellä jaariteltiin pitkät tovit lontoolaisten klubiomistajien kanssa, jotka pystyisi juonimaan muutamia räkälävetoja sinnekin eli katotaan saisko esim. ensi keväälle jotain pöljäilyä kehiteltyä. Monesti ollaan oltu menossa mutta kun olis itte joutunu maksamaan siellä soittamiseta niin on painettu villaisella. Joku roti! Ja ainahan meillä kaikki maat käy mielessä, mutta kaikilla mailla ei käy humppa mielessä. Jonnekin Syvän Etelän raamattuvyöhykkeelle olis kyllä kiva mennä munasillaan riekkumaan! Tai Arabimahin! Jalla-jalla, perkeleet!

Maistuuko kilju?

Riippuu kiljusta. Hyvääkin on maistettu, mutta kovin usein pahaa ja on sitten immodiumit ja burana maistunnu jälkeenpäin.

Entä miltä maistuu humppaaminen selvin päin? Vai onko edes testattu?

Kyllähän se välillä maistuu, mutta ei sitä kehtaa tavaksi ottaa. Se on vähän niinku turvaseksiä ilman sitä seksiä.

Euroviisut, kolmas sija oli ilmeisesti pienoinen pettymys ennakkosuosikin leiman jälkeen. Olisi kyllä sen verran erilaisena musiikkina voinut hyvin menestyäkin, ainakin huomattavasti paremmin kuin nämä Suomen esitykset keskimäärin. Onko aikomuksia yrittää uudestaan?

Ei ole aikomuksia yrittää uudelleen. Yle meitä pyysi ja myö tehtiin kappale. Meille 3. sija tuli ku taivahan lahja, ei meidän metodeilla ja elämäntavoilla olis Europelleilystä hengissä selvinny. Ei yhtye eikä Ylen tukihenkilöt, hähähäh! Ainakin pysyviä psyykkisiä vammoja ja kansainvälisiä katastrofeja ja kalabaliikkeja olis tullu!

Kuinka helposti levy-yhtiöt antavat kappaleitaan humppaversioiksi käännettäviksi?

Kovin huonosti. Humppaunitedille tehtiin n. 75 käännöstä ja luvat saatiin 18 ralliin joista levylle saatiin kursittua muistaakseni 15. Nyt on paraikaa varmaan saman verran hakemuksia menossa, ollu Humusta lähtien ja vieläkään ei o tarpeeks luvallisia kappaleita kasassa. Huonolta näyttää. Tietävät jo pirulauta jotta tehhään kamalia versioita niin eivät anna lupia.

Onko poliisi ystävä?

Välillä on välillä ei. Jos Petteri Haloselta [Eläkeläisissä laulun lisäksi kitarassa ja koskettimissa] kysytään niin se vastaa jotta Poliisit on Kyttiä ja ihan perseestä.

Tämä on varmasti kysytty puhki, mutta pakko silti piinata: mistä (loistava) idea muuntaa ikivihreitä rock-klassikoita (ja nyttemmin myös Suomi-punkkia) suomalaisiksi humppaversioiksi sai oikein alkunsa?

Ihan puhdas umpihumalaisten päähänpisto. Lapualla oltiin Kumikamelin keikalla ja jatkoilla ruvettiin pelleilemään humpan kanssa ja sillä tiellä ollaan. Eka kappale mikä tehtiin oli Kissin rock’n’roll all night.

Nähdäänkö teidät humppamassa Provinssin leirintäalueella yön hämärässä (toivottavasti!)?

Säävaraus! Hyvä se on hyvällä kelillä riekkua vaikka missä mutta sate pilaa prässit ja liuottaa puuterit. Rypyt näkyy, se on paha.

Lähetätkö vielä lopuksi terkkuja faneillesi?

Humppaa käteen!

Teksti: Heli Fox
Kuva: Jaakko Kilpiäinen