Le Corps Mince de Françoise

Myspace-sivuston avulla Euroopan pop-kartalle pongahtanut Le Corps Mince de Françoise esiintyi Ankkarockissa sunnuntaina 2.8.2009. Aikaisin päivällä vedetty keikka keräsi mukavan yleisömäärän, vaikka pahin saderyöpsähdys siihen kohtaan sattuikin. Keikan jälkeen helsinkiläistrio ehti jutella hetken Festarit.orgin kanssa.

Miten keikka teidän mielestä meni? Pahin saderyöpsähdys osui juuri siihen teidän keikan kohdalle.

Mia: Meni tosi hyvin. Meillä oli aika kiire, kun me tultiin vasta tuntia ennen kuin keikka alkoi. Meillä oli ollut keikka Ahvenanmaalla noin 10 tuntia aikaisemmin, ja me ollaan tultu vaan suoraan lautalla sieltä ja nukuttu kolme tuntia. Mutta meni tosi hyvin, oli hyvä yleisö.

Emma: Aivan mahtavaa oli heittää keikka, mulla oli todella hauskaa tänään.

Näytti tosiaan siltä, että teillä oli hauskaa. Otetaanko teidät samalla tavalla vastaan yleisön puolelta Suomessa kuin ulkomailla, esimerkiksi Briteissä?

Emma: Se riippuu ihan maasta. Briteissä on nyt pieni, kasvava fanilauma, mutta muuten siellä on aika paljon industry-väkeä. Me ollaan aika suosittu industry-bändi tällä hetkellä, kun me ollaan siellä scouttaamassa levy-yhtiötä, ja siellä on ollut tosi paljon ”industry-ukkeleita” katsomassa meitä. Ranskassa ne on hulluja, tykkäävät tulla juttelemaan keikan jälkeen ja fiilistelemään. Siellä tykätään Cool and Bored -biisistä, kun siinä on se ranskalainen fraasi.

Malin: Hollannissa tykätään meistä kanssa tosi paljon, ja Saksassa on mennyt myös tosi hyvin. Siellä on aika hyvä fanilauma.

Emma: Ranskassa on eniten ollut niitä tyyppejä, jotka ovat tulleet pukeutuneina keikalle. Nyt vasta viime aikoina on näkynyt täällä Suomessakin, että tyypit ovat tulleet pukeutuneina ja meikattuina. Meillähän oli ennen intiaanimeikit, ja ihmisiä on tullut intiaanimeikeissä myös keikoille, mikä on ollut tosi kiva nähdä Suomessakin.

Malin: Nyt kun me ollaan soitettu juuri festarikeikkoja Suomessa, Ruisrock, Provinssi, Pitkä kuuma kesä, nyt Ankkarock, ja Flow on vielä tulossa, niin meillä on ollut sairaan hyvä vastaanotto Suomessa.

Emma: Tietenkin Helsinki on vähän vaikeampi, koska jengi on vähän kriittisempää, ja meidän yleisö on siellä ehkä vähän vanhempaa. On ollut ihan mahtavaa käydä eri puolilla Suomea, koska joka puolella on niin paljon jengiä, joka on lukenut meistä ja on vähän nuorempaa; ne antaa aina vähän enemmän armoa ja ne on niin intona siitä, mitä me tehdään.

Mistä tämä teidän nimi juontuu?

Emma: Tämä on yleisin kysymys, mitä meiltä kysytään. Se on keksitty joskus vuonna 2006 ja me jotenkin päädyttiin siihen, että se pidetään, koska me ollaan saatu niin paljon keikkaa eikä me olla ikinä mietitty, että me vaihdettaisiin sitä. Tietysti Suomessa porukka on vähän ihmettelee, että mikä ihme tämä juttu on, ja se on vähän vaikea lausua. Aina voi käyttää LCMDF:ää tai Corpsia.

Mia: Me ollaan valittu tämä nimi, ja mun mielestä se on ihan mahtava nimi. Tyypit saa ääntää sen ihan miten ne haluaa. Ei olla kielipoliisina.

Emma: Se on sinänsä hyvä, että jos sen kirjoittaa vaikka Googleen, niin ainakin tietää, että sieltä tulee asiaa meidän bändistä.

Onko teillä muuten jotain yhteyttä Ranskaan kuin bändin nimi ja sitten tosiaan ranskankielinen pätkä Cool and Bored -biisissä?

Emma: Mä olen lukenut ranskaa lukiossa ja kirjoittanut sen, ja olin Brysselissä au pairina vuonna 2006. Silloin mä keksin tämän; mulla oli todella sellainen ”ranskajuttu”. Se oli myös vähän samaan aikaan kuin Le Tigre ja Au Revoir Simone ja tällaiset bändit, jotka olivat tosi siistejä uusia bändejä ja joita mä fiilistelin tosi paljon. Sekin vaikutti. Ranskassa meidät otetaan tosi avosylin vastaan, mikä on tosi siistiä.

Minkä maalaisiksi teitä yleensä luullaan? Läheskään kaikki suomalaisetkaan eivät tunnu tietävän, että te olette Suomesta.

Mia: Ranskassa on aika usein luultu, että me ollaan Ranskasta, ja ollaan nähty, että julisteissa lukee, että me ollaan Ranskasta. Kyllä niille vähitellen on alkanut tosin levitä se tieto, että me ollaan Suomesta.

Emma: Suomesta ei tule paljon popmusiikkia ulkomaille. Jos nyt koittaa ajatella, että mitä popmusiikkia on Suomesta viety ulkomaille, niin The Rasmus on soinut UK:n Radio 1:n soittolistalla, mutta se menee kuitenkin enemmän sinne rockin puolelle. Me taas ollaan todella poppia. Kyllä meistä kirjoitetaan niin, että on bändin nimi ja sitten ”these Finnish girls”, eli siitä on tullut sellainen juttu, että ollaan Suomesta. Se on ihan uusi ja siisti juttu. Me edustetaan todella Suomea, ja jengi on nyt tottunut siihen, että me ollaan Suomesta.

Malin: Ulkomailla tykätään tosi paljon siitä, että me lauletaan vähän suomalaisella aksentilla englantia. Se tuo lisää jännitystä.

Emma: Suomi on kyllä poppimaailmassa niin eksoottinen maa. Jos me oltaisiin Ruotsista tai UK:sta, niin eihän se olisi yhtään kummallista tai omalaatuista, kuten se nyt on. Tämä on kuitenkin niin hevikansa.

Kuinka suuri yllätys teille oli, että Myspacen kautta pääsi niin nopeasti esille? Yhtye on perustettu 2006, ja nyt on 2009, ja tässä välissä on tapahtunut todella vauhdikas nousu.

Mia: Aika iso yllätys. Ei lainkaan odotettu niin paljoa.

Malin: Joo, ei todellakaan odotettu niin paljoa. Tämä bändihän on perustettu Emman sooloprojektina ensin, ja sitten tuli yksi keikka Myspacen kautta, ja Emma vaan kokosi meidät: tulkaa nyt vaan vähän soittamaan.

Emma: Jossain vaiheessa sitten herättiin ja huomattiin, että nyt ihan oikeasti tapahtuu. Huomattiin, että hetkinen, ollaan oltu yli sata päivää jo tämän vuoden aikana keikkamatkoilla. Meillä ei ole edes levyä ulkona vielä, tosin se on tulossa. Kaikki on ollut kyllä todella kummallista ja uutta. Samalla me ollaan kyllä tehty ihan hulluna duunia. Me ollaan nyt tehty suunnitelma, että me perustetaan oma levy-yhtiö Suomeen, eikä mennä täällä millekään levy-yhtiölle, koska sitten me ollaan täällä kiinni. Nyt me ollaan ihan omin voimin menty kaikkialle, ja toivon, että muutkin bändit tekisivät enemmän niin. Esimerkiksi Pintandwefall voisi pärjätä sillä tavalla hyvinkin ulkomailla.

Minkälaiset teillä on nyt loppuvuoden suunnitelmat? Ilmeisesti tosiaan levy tulee jossain vaiheessa?

Emma: Joo, se on valmis nyt. Meillä on iso brittiläinen tuottaja Switch, joka on tuottanut MIA:ta ja Santogoldia, miksaamassa meidän uusinta sinkkua, ja on suunnitelmissa, että hän miksaa meidän koko levyn. Siinä saattaa tosin kestää. Meidän pitää myös hankkia se levy-yhtiö. Käytännössä me oltaisiin ihan valmiita julkaisemaan levyn Suomessa, mutta kun kaikki toimii niin paljon netin kautta, sehän leviäisi koko maailmalle. Se, että me ollaan nyt valmiita julkaisemaan levyn Suomessa, ei tarkoita, että koko maailma olisi valmiita meille vielä. On vielä paljon työtä, ja me keikkaillaan nyt täällä niin paljon, koska me halutaan näyttää, että meillä on materiaalia, ja antaa jotain vastakaikua sille, että meillä on suosiota. Annetaan jotain takaisin. Mutta tosiaan sen levyn kanssa nyt vielä mietitään, että mitäs ne levy-yhtiöukkelit siellä tekee USA:ssa ja UK:ssa.

Mia: Tämä on aika uusi juttu, että me oikeasti kohta mennään jollekin lafkalle, koska me ollaan tehty töitä niin paljon itsenäisesti. Kaikki tulee muuttumaan niin paljon, ja se myös pelottaa tosi paljon, kun kontrolli menee muualle.

Onko teillä keikkaa tiedossa nyt paljon kesän jälkeen edelleen?

Emma: Joo, me lähdetään taas Euroopan kiertueelle. Viime lokakuusta lähtien ollaan oltu suunnilleen 20 päivää joka kuu poissa Suomesta, ja me ollaan tehty tämän vuoden puolella jo yli 40 keikkaa ulkomailla. Nyt meidät on buukattu ainakin Peachesin supportiksi Eurooppaan syksylle.

Onko teillä mitään musiikillisia esikuvia, tai mitkä bändit ovat vaikuttaneet eniten teidän musiikkiin?

Emma: Bitch of the Bitches on ensimmäinen biisi, mikä me ollaan ikinä tehty. Se on kolme vuotta vanha, ja silloin me kuunneltiin tosi paljon CSS:ää ja Peachesia. Levy tulee olemaan enemmän Talking Headsia ja Late of the Pieriä ja Rapturea, Neneh Cherryä ja 90-lukua. Ehkä vähän grungehtava ja enemmän progressiivisia biisejä, mutta tietysti siihen kaikkeen on sellainen poppiote. Levy kuulostaa siis tosi erilaiselta siihen verrattuna, mistä jengi meidät nyt tuntee. Paljon uutta ja ihan erilaista.

Mia: Me odotetaan vaan, että päästään näyttämään, mitä ollaan tehty.

Onko teillä itsellä esiintyjinä tai kävijöinä jotain suosikkifestaria?

Mia: Ehdottomasti Flow. Me soitettiin siellä viime vuonna ja se oli tosi mahtavaa. Kahden viikon päästä soitetaan siellä taas, ja sitä odotetaan innolla.

Malin: Kaksi viikkoa sitten soitettiin Meltissä, Saksassa, Berliinin ulkopuolella. Se oli kanssa mahtava festivaali. Mä olen käynyt myös Roskildessa, jota hypetetään tosi paljon, mutta Melt on kuin Roskilde 2.0. Mahtava line up ja se mesta, missä se on: sellainen teollisuusalue, missä on isoja nostokurkia ja sellaista. Se oli tosi hieno.

Emma: Ensi vuodelta odotetaan sitä, että me päästään soittamaan Glastonburyyn ja South by Southwestiin Texasiin. Ne on kuitenkin tärkeimpiä musabisneksen kannalta.

Mia: Me oltiin menossa sinne itse asiassa jo viime vuonna, mutta mulla oli kirjoitukset, niin ei päästy South by Southwestiin. Nyt mä olen ylioppilas ja vapaa, heh.

Haastattelija: Stiina Rasimus
Kuvat: Stiina Rasimus ja Roni Sahari

Katso myös kuvagalleriat 1 ja 2 sekä festariraportti Ankkarockista 2009