Konemetsä 2009 - Haastateltavana ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä
Teillä oli viime vuonna isomman luokan spektaakkeli, joka noteeraattiin lehdistössä ja nettifoorumeilla. Mukana oli rajavartiolaitos, tulli ja poliisi. Mitenkäs tämän vuoden performanssi, miten olette lähteneet liikkeelle?
Valvontaa on lähdetty tekemään viime vuoden kaltaisesti ja nythän tänä vuonna on samaan aikaan Ruisrock Turussa ja valvonta on jaettu siten, että hiukan enemmän on painopiste täällä Konemetsässä. 1/3 valvonnasta on Ruisrockissa ja 2/3 on täällä. Poliisin lisäksi mukana on myöskin tänä vuonna rajavartiolaitoksen, vankilan ja tullin väkeä, jotka ovat mukana lähinnä huumausainekoiraohjaajina. Ihan samalla systeemillä mennään kuin viime vuonnakin. Spektaakkelista ei välttämättä voi puhua, tämä on ihan tätä poliisin suorittamaa perusvalvontaa.
Ruisrock on aika paljon isompi festivaali kuin Konemetsä. Miksi olette painottaneet 2/3 valvonnasta tänne Konemetsään?
Tämä perustuu viimevuotisiin tilastoihin eli viime vuosihan oli Ruisrockin osalta senkaltainen, että siellä kolme pävää isommalla valvontamäärällä ja huomattavasti suuremmalla koiramäärällä 19 huumausaineisiin liittyvää rikosta. Täällä pienemmällä väkimäärällä ja huomattavasti pienemmällä koiramäärällä, kahdella päivällä, 103 huumausaineisiin liittyvää rikosta. Tämä on se syy miksi painotus on tullut tänä vuonna tänne, mutta nyt me positiivisesti olemme hyvillämme siitä, että viimevuotinen valvonta selvästi näkyy täällä. Nyt meillä on noin kolmisenkymmentä huumausaineisiin liittyvää rikosta ja se on mielestäni hirveän positiivinen asia. Väki ei ole enää lähtenyt huumausaineita tuomaan ja kuten järjestäjienkin kanssa puhuttiin, niin se luo tälle tapahtumalle tulevaisuudessa positiivista kuvaa. Se viimevuoden negatiivinen leima, joka aiheutu siitä, että ne muutamat henkilöt, jotka tänne tulivat sillä asenteella, että täällä voi tehdä mitä vaan, on katoamassa.
Eli jonkinlainen muuntuma on havaittavissa?
Näin uskon. Osa jää varmaan sen leimautumisen takia pois, mutta jos suunta on niin hyvä kuin miltä se tällä hetkellä näyttää. Ne henkilöt, jotka eivät välttämättä osaa käyttäytyä tai tuovat tänne sellaista mikä ei tänne kuulu, niin se on parempi, että sellaiset sitten pysyykin poissa.
Eli jos viime vuonna oli noin sata huumausainerikosta ja nyt on vain kolmisenkymmentä, niin se on huomattavasti vähemmän.
Kyllä ja selkeästi tämä yleisilme on myös muuttunut, kun tästä toimipisteeltä lähtee kävelemään. Viime vuonna ei tästä meidän toimipisteeltä kovin pitkälle tarvinnut mennä, kun lähinnä kannabiksen käyttö oli niin yleistä, että sitä vaan tapahtu (tossa). Nyt sellainen hyvin julkinen ja ikävä ilme on poissa.
Mitenkäs muut häiriöt? Onko ollut muita ongelmia vai painottuvatko rikkomukset lähinnä huumausainepuoleen?
Tää on pieni yhteisöllinen tapahtuma, missä väki tuntee toisensa. Täältä on jouduttu yksi tai kaksi ihmistä järjestyksenvalvojien toimesta poistamaan. Ei välttämättä puhuta väkivaltaisuudesta vaan huonosta käytöksestä. Poliisin näkökulmasta huumausaineet ovat olleet se ongelma mikä tänne on liittynyt osan kävijöistä osalta. Järjestyshäiriöt ovat hyvin olemattomat.
Miten musiikkipuoli, kiinnostaako teitä poliiseja vai voidaanko sanoa, että olette puhtaasti huumausaineiden perässä? Ehdittekö tanssimaan tai fiilistelemään?
No minäkin olen suht vanha mies, niin kun olen kymmenen vuotta kuunnellut tätä musiikkia, niin alan ymmärtämään tätä musiikkia eikä mulla tee enää pahaa. Tänne tulee nuoriakin ihmisiä, jotka on sitä mieltä, että tää on kamalaa musiikkia. Vielä kun aurinko olisi paistanut tänään kuten edellisinä päivinä, niin ei tämän mukavampaa työilmapiiriä ja työpaikkaa voi olla kuin tämä. Tämä on yksi vuoden mukava vaihe ja varsinkin nyt kun ei niin kamalasti tätä työtäkään ole, niin tästä pääsee nauttimaan ja kerkeää kyllä käymään tuolla lavan vieressä vähän katselemassa ja kuuntelemassa..
ja vähän jortsuttamassa?
(nauraa) No ei nyt ihan välttämättä.
Siihen tarvitaan sitten vielä viisi vuotta lisää tutustumista, että päästään tanssilattialle asti?
Mmmm.. ehkä joo, heh.
Kiitokset haastattelusta, jatketaan festareita.
Kiitos.
Teksti ja haastattelu: Petri Hinno
Kuvat: Ville Karvinen