Clarkkent

Festarit.org tapasi espoolaisen Clarkkentin laulaja-kitaristi-lauluntekijä Jaakko Rikon bändin omilla kotikulmilla Kivenlahti Rockissa lauantaina 6.6.2009. Edellisen kerran Jaakko oli esiintynyt kyseisellä rannalla Clarkkentissä kitaraa veivaavan Jukka Aaltosen kanssa 1990-luvun loppupuolella vanhan Kivenlahti Rockin aikoina Epidemic-kokoonpanon kera, ja vuosien kuluessa sekä puitteet että yhtye ovat kokeneet melkoisen muutoksen.

Jaakko, ainakin sinä ja Jukka olette olleet soittamassa täällä samalla paikalla rekan lavalla vuonna miekka ja kivi vanhan Kivenlahti Rockin aikoina. Tällä kertaa on vähän erilaiset puitteet. Millaiset odotukset on tämänkertaista keikkaa ajatellen?

Aika isot, täytyy sanoa, koska tämä on selkeästi siistein veto nyt pitkään aikaan. Onhan tuossa tietysti ollut hyviä keikkoja matkan varrella, mutta on kohokohta kuitenkin päästä kotikentälle vetämään.

Teiltä tuli This Is Personal -täyspitkä albumi ulos toukokuussa. Minkälaiset odotukset teillä on yleisesti kesän ja loppuvuoden suhteen?

Loppuvuoden suhteen on odotuksia. Kesähän on aika pitkälti buukattu ja sen näkee jo, mutta syksylle on tarkoitus järjestää rundia ja keikkaa. En mä uskalla hirveästi puhua kaikista suunnitelmista, koska jos ne menee munilleen, harmittaa ihan törkeästi. Siitä tulee tällainen jinx-ilmiö: mä manaan ne, ja sitten ne menee munilleen. Keikkoja pitäisi olla ihan reilusti loppuvuodelle, se on tosi siistiä.

Mitä mieltä olet, sopiiko Clarkkentin musiikki paremmin festareille vai klubeille, eli ulko- vs. sisätila?

Mun mielestä se sopii ihan mihin vaan. Tietysti ei me mikään stadionibändi sinänsä olla, mun mielestä se on ihan dorkaa ylipäänsä, että joku soittaa stadionilla (Bon Joville se sopii hyvin, kun se on niin tylsää musaa). Meille on periaatteessa ihan sama missä vedetään, ei siinä ole mitään eroa mun mielestä.

Miltä tuntui tänne Kivenlahti Rockin alueelle sisään tullessa nähdä omat kasvonsa viiden metrin korkuisena päälavan sivukankaissa?

Hauskalta. Kyllä mä vähän mietin, että mitä v****a se siellä tekee.

Tuliko tämä siis yllätyksenä?

Kyllä ne järjestäjät oli yhteydessä aikaisemmin ja pyysivät lähettämään jotain kuvia, mitä voidaan käyttää jossain jutuissa. Mehän lähetettiin sitten jotain kuvia, mutta enhän mä nyt tiennyt, että se tuossa lavan vieressä olisi. Sitä mä en tiedä, että kun mun pärstä on tuossa, minkä takia me soitetaan siinä pienemmällä lavalla.

Niin, sitä pitikin kysyä, että kuinka paljon harmittaa, että soitatte tuolla telttalavalla, kun pärstä on kuitenkin tuossa päälavalla?

Itse asiassa totta puhuen ei kyllä yhtään. Siellä [telttalavalla] on lämmin ja siellä on salettiin tiiviimpi tunnelma. En mä tuonne tuuleen jäätymään haluaisi. Hynynen saa mun puolesta jäätyä ihan rauhassa.

Sä kun olet tältä seudulta kotoisin, niin mikä on paras muisto täältä Kivenlahden rannalta?

Kyllä sen varmaan on pakko olla noita tyttö-poika-juttuja tässä hiekkarannalla kaljapullojen kera.

Entäs mikä on paras muisto festareilta noin yleisesti? Onko sulla esimerkiksi jotain suosikkifestaria, joka nousee muiden yli vuosien varrelta?

Kyllä varmaan kaikista kovin oli Roskilde 2005 tai jotain sinne päin, kun Foo Fighters oli siellä soittamassa. Mä olin siihen aikaan ihan hillitön fani. Kun mä pääsin sinne, mä olin kuin pikkutyttö: jännitin siinä eturivissä, kun ne tuli lavalle. Mä olin jo viikkoa ennen sitä keikkaa ihan paskana. Se on jäänyt mieleen. Siellä oli tosi hienot ilmat ja kaikki. Se on kyllä hienoin festari, missä mä olen ikinä ollut.

Onko sitten jotain kamalinta muistoa festareilta?

No Ankkarock joku vuosi oli ihan perseestä, kun siellä satoi ja se oli sellaista velliä se koko alue. Ei mitään ihan sellaista pohjanoteerausta, kun sielläkin oli kuitenkin tosi hyviä bändejä ja kaikkea. Ruisrock on tasaisen säännöllisesti perseestä, kun sinne ei pääse sisään eikä ulos, ja sinne taas joutuu varmaan menemään jonottamaan.

Tätä on varmasti kysytty jo moneen kertaan, mutta miksi Clark Kentin nimi, miksei suoraan vaan Superman?

Clark Kent on paljon symppiksempi. Kuka haluaa olla joku, joka julistaa olevansa Superman? Se on huono idea. Clark Kent on vaan hyvä nimi.

Onko teillä mitään musiikillisia esikuvia?

On tietyssä mielessä. Ei ehkä enää, mutta tietysti nuorena poikana sitä katseli tosi paljon ylöspäin kaikkia bändejä, ne oli sellaisia puolijumalia kaikki ne tyypit. Nyttemmin sitä tietysti tajuaa, että jengihän on ihan vaan jengiä, ettei se ole niin kummallista: kaikki kuitenkin haisee yhtä pahalle, ja suurin osa on ihan mukavia. Onhan meillä tietysti sellaisia musiikillisia esikuvabändejä, jotka määrittelevät jotenkin sitä tyylisuuntaa, mitä myös me soitetaan. Foo Fighters on aina kova, mutta ei me nyt samalta kuulosteta kuitenkaan. Sitten siellä on kaikki Green Dayt, Weezerit, jenkkipunkkibänditkin löytyy, Bad Religion yms.

Mikä muu motivoi musiikin tekemiseen yleensäkin? Säkin olet kuitenkin sitä todella pitkään tehnyt, mutta mistä se lähtee se palo siihen, että jaksaa edelleen?

Sitä on aika vaikea sanoa. Se on vaan periaatteessa sellainen elämäntapa; mä en koe, että mulla on mitään vaihtoehtoa. Se on vaan pakko duunata. Kun on hyvät jätkät siinä mukana, on aina kivempi duunata. Onhan se motivoivaa, että on hyvä porukka ja pidetään hauskaa ja musakin kuulostaa hyvältä; eihän se pöllömpää ole. Pari tsuippaa naamaan ja bänditreenit pystyyn, ja sitten joku sanoo, että tehdään levy, niin tehdään levy sitten. Sehän on tosi mukavaa.

Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on, jos ajatellaan syksyä pidemmälle? Onko esimerkiksi jo tavoitteita ensi kesälle?

No ensi kesänä mä haluan soittaa tuossa isommalla lavalla ja auringonpaisteessa, se on yksi selkeä tavoite. Tietysti ulkomaille tarvitsee päästä. Ajatus ei kuitenkaan ole olla pelkästään Suomessa soittamassa, mutta katsotaan, mikä on meininki. Jossain vaiheessa pitää alkaa tekemään myös seuraavaa levyä, mutta nyt on ehkä vähän aikaista siihen. Ei me olla ehditty edes käydä treenaamassa uusia biisejä, vaikka niitä riittäisi. Tavoitteet on ulkomaille, isompia keikkoja, hyvä meininki.

Mielessä tässä olikin ollut kysyä, että onko hinkua ulkomaille, kun laulukielenäkin on englanti ja mahdollisuuksia varmasti on?

Joo, totta kai on. Ihan selkeästi suunta on myös ulos. Mun mielestä on ihan turha jäädä tänne kikkailemaan. Me voidaan myös soittaa Suomessa, eli onko pakko jäädä tänne, jos pääsee jonnekin muuallekin soittamaan? Sinne vaan, tulta päin.

Vielä loppuun olisi kiva tietää, mikä tämä lentokonejuttu oikein on? Teillä tulee keikoilla lentokoneääniä biisien välissä ja taustakankaassakin on lentokone.

[vastaamassa mukana yhtyeen basisti Kusti]

Lentokonejuttu lähti siitä, että lentokoneet on tosi siistejä. Ja niissä on hyvä ääni. Mutta toisaalta sitä voi myös linkittää kaipuuseen ja tällaiseen, mitä meidän musassa yritetään joskus tehdä. Siinä on vähän sellaista kotiinpaluumeininkiä tai -kaipuuta. Mennään vaikka toisen maailmansodan aikoihin: on kotirintama ja eturintama, ja sä olet täällä, ja se toinen on siellä, ehkä pöristelemässä lentokoneella; tuleeko se koskaan takaisin, ja mitä siellä tapahtuu? Sellainen kaipaus.

Kiitoksia, ja aurinkoista kesää!

Teksti: Stiina Rasimus
Kuvat: Roni Sahari

Katso myös: raportti Kivenlahti Rock 2009 sekä kuvagalleriat 1 ja 2