Kivenlahti Rockin promoottori Jere Makkonen

Kivenlahti Rockin promoottori Jere Makkonen oli yllättävän leppoisalla tuulella festarit.orgin tavatessaan lauantaina 6.6., vaikka ympärillä pyöri täysillä päivän osalta loppuunmyyty festari. Jere on ollut mukana järjestäjäporukassa koko ajan Kivenlahti Rockin vuoden 2005 uudelleenkäynnistyksestä lähtien, eikä loppua festari-innostukselle näy.

Miltä nyt tuntuu näin puolessa välissä festaria?

Koko ajan on mennyt vaan parempaan suuntaan, ihan rakennuspäivistä lähtien, kun vettä tuli kuin ämpärillä kaataen. Eilen vielä tihkutti ja jäätiin vähän yleisötavoitteesta: meillä oli noin 3 000 kävijää, ja oltaisiin ehkä 500 enemmän toivottu. Mutta tämä päivä näyttää menevän tosi hienosti. Parempaan suuntaan koko ajan, ja fiilis vaan nousee.

Kivenlahti Rock on selvästi alkanut vakiinnuttaa paikkaansa pääkaupunkiseudun festarikartalla. Vuoden 2005 uudelleenkäynnistyksen jälkeen festarin suosio on tainnut koko ajan kasvaa, ja kokokin on paisunut. Onko suosion nopea kasvu ollut yllätys?

Ei se oikeastaan ole. Se 2005 tehtiin ihan vaan niin, että otetaan kaverien bändit soittamaan rättikattolavalle, järjestetään kavereille bileet ja katotaan vähän. Sitten haluttiin jatkaa, ja 2006 oli vielä aika rättikattomeininkiä, mutta sen jälkeen otettiin kyllä ihan määrätietoinen tavoite, että samalla vaivalla sitten tekee isommankin festarin. Sama vaiva siinä on rakentaa, viikko menee rakentaessa ja viikko purkaessa joka tapauksessa. Espoossa kun ei ollut tällaista tapahtumaa, ja muutenkin läntisellä Uudellamaalla saa mennä aika pitkälle, melkein Ruissaloon saakka, ennen kuin löytyy kunnon tapahtuma, jossa on eturivin bändejä.

Kyllä me lähdettiin määrätietoisesti nostamaan tätä. Ensimmäisen kolmen vuoden tavoite oli saada kotimainen rintama vakiinnutettua, ja viime vuoden jälkeen päätettiin, että lähdetään panostamaan lisää ulkomaalaisiin. Festarikartalla monet bändit, kuten nämä meilläkin käyvät, vetävät kaikki kesän festarit, 35 keikkaa kesässä. Sieltä pystyy erottumaan sillä, että ottaa myös ulkomaalaisia ja nousevia bändejä, eli on omaleimainen ohjelmisto.

Eli jatkossakin on tarkoitus lisätä ulkomaisten esiintyjien määrää? Viime vuonnahan Kivenlahti Rockissa nähtiin ensimmäistä kertaa ulkomainen esiintyjä eli ruotsalainen Mustasch, ja nyt ohjelmassa onkin sitten jo kolme ulkomaista, Cradle of Filth, Backyard Babies ja D-A-D.

Toki, ja voi hyvinkin olla niin, ettei ole pelkästään pääesiintyjät ulkomailta, vaan me voidaan löytää hyviä nousevia bändejä. Niitäkin me etsittiin aika paljon, mutta ikävä kyllä aikataulut ei vaan osuneet millään. Ilman muuta jatkossa on tarkoitus sitä puolta kehittää.

Tässä tulikin jo vähän perusteluja sille, miten esiintyjiä valikoidaan. Teillä on ihan etulinjan kotimaisia kuten Apulanta ja Kotiteollisuus, mutta sitten on myös pienempiäkin bändejä, esimerkiksi Joensuu 1685, joka on vähän tuntemattomampi ainakin vielä.

Se on ihan tietoinen valinta, että otetaan niitä tällä hetkellä meille mielenkiintoisia bändejä ihan sieltä eturivistä, mutta otetaan myös niitä nousevia. Meillä on ollut myös aika paljon paikallisia bändejä, niin kuin tänäänkin esimerkiksi Kiuas, Clark Kent ja Kuukoirat, kaikki on ihan oman kylän poikia, ja Kingstar vetää huomenna. Eli niitä pidetään tässä mukana. Myös mielenkiintoisia nousevia nimiä, kuten Happoradio silloin kun me se buukattiin, tosin nythän se uusimman levyn myötä on hyvinkin tunnettu bändi. Tarkoitus on nimenomaan nostaa näitä nousevia bändejä. Mutta tietysti tapahtumajärjestäjän pitää miettiä myös lipunmyyntiä, ja isoilla bändeillä saadaan sitä varmistettua. Se on tärkeintä, että se ohjelmisto on vähän erilainen kuin missään muualla.

Kivenlahti Rock on jälleen kehittynyt ja muuttunut jonkin verran viime vuodesta. Suurin muutos on selvästi festivaalin venyminen kaksipäiväisestä kolmipäiväseksi. Miten tähän muutokseen päädyttiin?

No oikeastaan se lähti ensimmäisenä siitä, että Suomen kesä on mitä on: jos sattuu yksi sadepäivä, me saadaan näin vähän varmistettua menestystä, ja todennäköistä on, ettei ihan koko viikonloppua sada. Ja kun tämä tuotanto on täällä pystyssä, niin hyvä kysymys on, miksei sitten järjestä sunnuntaina jotain. Yksi ajatus oli, että siirretään Pikkukivirock sunnuntaille, mutta se on maksuton tapahtuma, joten se olisi taloudellisesti vähän huono asia, kun pitäisi vähän tulojakin saada. Sunnuntaihan on erittäin hyvä festaripäivä, mikäs sen mukavampaa kesäsunnuntaina kuin mennä festareille.

Aivan! Mitenkäs tätä koko hommaa pyörittävä festariorganisaatio on kehittynyt festarin kasvun myötä? Onko mukana esimerkiksi enää ollenkaan alkuperäistä 90-luvun porukkaa?

Oikeastaan siitä jengistä ei ole mukana enää ketään, mutta tämä meidän ydinporukka on oikeastaan ollut kasassa vuodesta 2005 saakka. Samat 20 henkeä täällä oli ekaa rokkia rakentamassa, jotka on olleet nytkin viikon rakentamassa, ja ovat kaikki täällä nyt töissä, osa vähän vapaallakin, ja tulevat taas purkamaan.

Miten festarijärjestäjien vuosi käytännössä rytmittyy, eli missä vaiheessa vuotta aletaan tehdä mitäkin?

Elokuussa katsotaan kalenteria ja ruvetaan varailemaan kenttää seuraavaksi vuodeksi, ja sitten aletaan vähän scouttaamaan bändejä. Ensin otetaan raakalistaus, jossa saattaa olla 100 - 200, joita lähdetään miettimään. Niistä valikoidaan muutamia bändejä ja lähdetään kyselemään. Pyritään saamaan jo syys-lokakuulla jotain pääbändejä kiinni, ja ympärille aletaan sitten rakentaa ohjelmistoa. Kun on muutama bändi kasassa, lähdetään käymään yhteistyökumppaneita läpi. Meillä on selkeät päivät ja selkeä runko esittää heille, ja sitten lähdetään siitä työstämään. Se on jatkuva show. Kansainväliset bändit ei yleensä ratkea heti, toisin kuin jos iso festari tarjoaa niille ikään kuin vähän ylihintaa, jolloin ne lyö sen heti kiinni. Me joudutaan tarjoamaan sinne aika alahintaan, niin me joudutaan odottamaan sitä päätöstä aina pidempään. Kyllä se aina elokuussa aloitetaan, ja viikko tapahtuman jälkeen tämä on yleensä selvä. Sitten pidetään pari kuukautta breikkiä ja ei mietitä. Käydään muiden festareilla.

Ihan alkuaikoinaan 90-luvun puolella Kivenlahti Rockhan oli yhden päivän ilmaistapahtuma, rekkalava paikalla ja siinä bändit. Mitä teidän mielessä liikkui silloin, kun aloitte uudestaan pistää tapahtumaa pystyyn vuonna 2005?

Sanotaan niin, että siitä oli jäänyt ihmisille pääsääntöisesti aika sympaattiset muistot. Tietysti siinä oli muutamia asioita, kuten että se oli ilmaistapahtuma ja esimerkiksi omat juomat oli sallittua. Haluttiin jatkaa ja lähdettiin siitä, että siinä vanhassa oli hyviä juttuja, mutta siinä oli vähän huonojakin juttuja. Periaatteessa samalla kaavalla, hyvin pienimuotoisesti, pienellä tuotannolla, lähdettiin kokeilemaan sitä. Se alkuperäinen tarkoitus ei ollut järjestää ihan tällaista tapahtumaa, vaan jatkaa sitä vanhaa tapahtumaa, mutta äkkiä se sitten meillekin selvisi, että samalla vaivalla nousee isompikin festari. Enemmänhän meillä on ollut vaivaa siinä ensimmäisessä festarissa kuin näissä isommissa, kun organisaatio on kehittynyt, ja aika paljon tavaraa tulee valmiiksi kasattuna.

Oliko teillä mitään ”esikuvafestaria”, vai lähdittekö vaan ihan omaa juttua tekemään?

Ihan omaa. Tietysti tuossa kun muilla festareilla käy, näkee jotain hyviä tapoja toimia; kyllähän me varmaan niitäkin vähän mietitään, mutta kyllä aika paljon tästä on tullut kaikki omasta takaa. Aika meidän näköinen tämä on.

Minkälaisena näet Kivenlahti Rockin viiden vuoden kuluttua kesällä 2014? Nythän on viides kerta menossa.

Toivoisin, että me oltaisiin edelleen tässä, ja meillä olisi kapasiteetti 5 000 henkeä per päivä. Tietysti tässä käydään nyt tämän alueen äärirajoilla, joten voi olla myös mahdollista, että Kivenlahti Rock joutuu siirtymään joskus esimerkiksi tuohon Espoonlahden urheilukeskukseen, missä on kaikki fasiliteetit valmiina. Mutta Kivenlahtihan on merellinen festari, ei me haluttaisi tästä mihinkään lähteä. Tänään oikeastaan varmaan testataan tämän alueen maksimikapasiteetti. Niin kauan kuin me tähän mahdutaan ja saadaan täällä toimia, niin mä haluaisin kyllä jatkaa tässä, koska tämä rantsu on se, mistä Kivenlahti Rock on lähtöisin, ja tässä sen pitäisi mun mielestä pysyäkin.

Tosiaan se kävi tässä itselläkin mielessä, että mitenkähän paljon laajenemisvaraa tällä alueella vielä on?

Ei yhtään. Ranta, meri, asutus ja venesatama ympärillä, tämä on tässä, ei pysty laajentamaan.

Mitkä on sun mielestä kaupunkifestarin suurimmat edut ja toisaalta haasteet?

No etuja on se, että tänne on lyhyt matka. Tänne tulee julkiset ihan viereen, dösäpysäkki on tuossa ihan vieressä. Me ollaan kuitenkin hyvien etäisyyksien päässä. Lisäksi me ollaan tiiviillä alueella, koska tämä on tällainen korttelikenttä. Alueen päästä päähän on varmaan alle kilometri matkaa, joten täällä ei joudu kävelemään paljon. Isoilla festarialueilla joutuu kävelemään aika paljon. Sinänsä ohjelmiston kannalta meillä ei mene koskaan bändit päällekkäin, joten jokainen voi nähdä kaikki bändit, jos haluaa. Aina vuorotellaan kahdella lavalla. Jos on viisi lavaa, ne menee väkisinkin päällekkäin, joten kaikkia bändejä ei näe, ja omat suosikkibändit voi mennä päällekkäin.

Haasteena on se, että me ollaan tässä asutuksen keskellä. Asukkaat on tuossa ihan vieressä, eli tietysti syntyy meluhaittaa, ja myös muu ympäristöhaitta pitää ottaa tosi tarkkaan huomioon. Sitten tietysti tilanahtaus tulee siinä vaiheessa, kun aletaan tosiaan tulla maksimimääriin. Ei pysty käyttämään mitään peltoa tai muuta vaikka tilapäisenä varastona, vaan kaikki pitää ahtaa tänne. Joillakin festareilla, vaikka festarialue on rajattu, saattaa olla määräämätön määrä metsää ja peltoa, mitä voi käyttää logistisesti hyödykseen. Me ei pystytä tekemään mitään sellaista, meidän pitää mahtua tähän. Tämä on logistisestikin aika haastava.

Onko kansantalouden paljonpuhutulla taantumalla ollut tänä vuonna näkyvää vaikutusta Kivenlahti Rockiin?

Ensimmäinen takaisku tuli jo syyskuussa, kun meidän kahden vuoden pääyhteistyökumppani vetäytyi kaikesta sponsoroinnista. Lisäksi yrityslippukauppa on ollut aika vaisua. Viime vuonna niitä meni automaattisesti: ilman että me myytiin niitä, niitä kysyttiin valtavasti. Niitä ei nyt mennyt oikeastaan ollenkaan, ihan muutamia kymmeniä. Mutta lipunmyynnissä ei ole näkynyt. Ennakkolippuja meni paljon paremmin kuin viime vuonna. Ehkä ihmisillä on vielä tähän rahaa.

Mikä on pahin moka tai muu katastrofaalinen tilanne, mikä tässä Kivenlahti Rockin suhteellisen lyhyen historian aikana on ehtinyt tapahtua? Onko ylipäänsä mitään sellaista sattunut?

Tulee vaan yksi juttu mieleen, joka ei nyt varsinaisesti liity meihin. Yksi vuosi meillä oli ruokamyyjä, joka tuli vähän niin kuin puskista meille. Yhtäkkiä se pamahti tuolta sellainen hirveä valurautavati käsissä ja juoksi puskien läpi karkuun: terveystarkastaja oli tullut paikalle. Siitä meni kaksi tuntia, niin se haettiin poliisisaattueessa pois. Jäi vähän sellainen kuva, että se ei tainnut olla ihan ammattilainen.

Mistäs on sitten jäänyt paras muisto?

Edelleen mun paras Kivenlahti-festarimuisto sijoittuu sinne vuoteen 2007, kun Apulanta lopetteli lauantaita ja meillä oli täällä tupa melkein täynnä. Silloin pystyi näyttämään sen, että tämä tapahtuma toimii, ja se on mahdollista tehdä niin, että se toimii. 2006 me jäätiin sellaiseen vaiheeseen, että meillä ei oikein ollut tarpeeksi yleisöä, ja mietittiin, että tuleeko tänne jengiä, vaikka me tehtäisiin mitä. 2007 oli ensimmäinen ison panostuksen vuosi ja se tuotti heti hyvän tuloksen. Muistelen edelleen sitä päivää, se oli hieno päivä. Aurinkokin paistoi.

Sanoitkin tuossa jo, että saat nyt vähän taukoa tässä kesällä järjestelyistä. Mitä festarijärjestäjä käytännössä tekee, kun alue on purettu ja itse tapahtuma takana? Onko ensi viikonlopuksi jo suuret suunnitelmat?

Ei oikeastaan. Ensi viikonloppuna varmaan mennään Myötätuulirockissa käymään, ei oikeastaan mitään sen suurempaa. Meistähän kukaan ei tee tätä päätyökseen, kaikilla on siviiliduunit, eli tämä on kaikille vähän kuin harrastus. Jotkut tekee tätä vähän enemmän ammattimaisesti ja jotkut vähän enemmän harrastuksena. Tämän jälkeen odotellaan vaan juhannuksesta alkavia kesälomia. Muutamilla festareilla pyrin käymään, varmaankin Ilosaaressa ja ehkä Tuskassa ja Ankassa.

Mikä on sun oma suosikkifestari, Kivenlahden lisäksi?

Ilosaarta on tietysti aina hehkutettu, ja mulla on aika syvät juuret sinne Itä-Suomeen, Joensuun naapurikuntaan. Se on kyllä hyvä festari. Lisäksi mä käyn aina kesäisin sellaisessa kuin Rääkkylän Kesäkihaus. Se on pieni, sympaattinen kansanmusiikkifestari, ja sielläkin mä oon käynyt kohta 20 vuotta. Sellainen pieni luuranko kaapissa.

Olisiko lopuksi jotain terveisiä lukijoille?

Muistakaa kaikki nauttia festarikesästä, kohta se on taas ohi ja talvi tulee!

Teksti: Stiina Rasimus
Kuvat: Roni Sahari

Katso myös: festariraportti Kivenlahti Rock 2009