Korpiklaani

Tapasin Korpiklaanin basistin Jarkon sekä viulua, jouhikkoa ja huiluja soittavan Hittavaisen Tuska Open Airissa sunnuntaina 29.6.2008 noin tunti sen jälkeen, kun miesten piti olla Inferno-teltan lavalla soittamassa ensimmäistä Tuska-keikkaansa. Toisin kävi: soittokamat päättivät olla tulematta Saksasta, joten keikka jäi tällä kertaa väliin. Pettymys oli ilmeinen miesten kasvoilla, mutta onneksi aurinko paistoi ja kalja oli kylmää, kai niitä olisi huonompiakin tapoja viettää kesäinen sunnnuntai-iltapäivä.

Kauan odotettu Tuskan keikka peruuntui nyt sitten viime metreillä. Teillä oli kyllä melkoisen huonoa tuuria tänään matkasssa.

Jarkko: On sitä puhuttu, että niin paljon kuin lennetään noiden kamojen kanssa, niin joskus täytyy jotain tapahtua, ja nyt sitten se kävi sitten tänään.

Hittavainen: Sattui olemaan ensimmäinen kerta, vaikka monesti on ollut lähellä.

Jarkko: Takaisin tullessa on jäänyt kamaa, Espanjan festarimatkan jälkeen kaikki munkin kamat jäi sinne, mutta se ei haittaa takaisin tullessa niin paljon.

Mitenkäs Korpklaanin festarikesä on nyt tämänpäiväistä lukuunottamatta mennyt, ja mitä on vielä tiedossa?

Jarkko: Kyllähän meillä on aika lailla joka viikonloppu täynnä.

Hittavainen: Aika vähän on tosiaan vapaita viikonloppuja tässä kesällä.

Jarkko: Ja tämän kesän festarit on olleet helvetin hienoja, ei ole ollut yhtään huonoa festivaalia enää joukossa. Niitä oli vielä viime kesänäkin niitä…

Hittavainen: Romania…

Jarkko: No joo, mutta se nyt on se Romania asia erikseen. Viime kesänä oli vielä niitä sellaisia täytefestareita: kun oli joku iso festari, missä oli hyvä slotti, niin pelkästään samoilla lennoilla sitten hoidettiin joku paska punkfestari jossain saksalaisessa metsässä vesisateessa.

Kuinkas pitkään teillä on nyt sitten vielä festarikeikkaa?

Jarkko: Viimeinen festivaali on joskus syyskuussa, mutta kyllähän se nyt harvenee. Ei elokuussakaan enää ole paljon, ja niistäkin yksi on Pellavarock.

Te olette keikkailleet huomattavasti enemmän Keski-Euroopassa ja Venäjällä kuin Suomessa, ja vähän saman tyylistä on ollut havaittavissa muiden suomalaisten folk metal -tyyppisten bändien suhteen, että enemmän vientiä löytyy varsinkin saksankielisistä maista. Mistä tämä teidän mielestä johtuu?

Jarkko: En mä tiedä. Sitä on kysyttykin moneen kertaan. Kun me ollaan kuitenkin suhteellisen tunnettu nimi just jossain Saksassa, niin ne usein ne kysyy, että mikäs tämä meininki teillä Suomessa on, ja mä sanon, että ei meillä ole meininkiä Suomessa. Ne on niin ihmeissään, että mitä v****a? En mä tiedä, me ollaan sitä aina koitettu selittää sillä, että jos vetää käytännössä suomalaista kansanmusiikkia tai sen tyylistä, niin kuka sitä tulee katsomaan Suomessa.

Hittavainen: Me ollaan tavallaan vähän juntti-idiootteja Helsingissä.


Jarkko: Ei se sellainen härmäläinen junttius myy Suomessa.

Hittavainen: Halutaan olla enemmän eurooppalaisia tai amerikkalaisia tai jotain.

Kuitenkin tänä vuonna tuntuisi olevan ainakin festareilla vähän sellaista folk metal -buumia, jos näin voisi sanoa. Turisas, Ensiferum, Finntroll ja muutamat muut kiertävät festareilla, ja teidätkin oli Tuskaan ja muutamille muille kotimaan festareille otettu mukaan, joten onko tässä näkyvissä muutosta?

Jarkko: Ihan älytön folk metal -buumi on menossa Keski-Euroopassa. Vuoden ellei kaksi vuotta on ollut sellaista, että siellä on hirveä määrä bändejä, jotka näyttää tai kuulostaa ihan samalta. Viime syksynä soitettiin sellaisella sisähallifestarilla Saksassa nimeltään Ultima radio. Siellä ei oikeasti erottanu noita bändejä toisistaan; kaikilla oli samanlaiset nahkahameet ja samanlainen soitinarsenaali ja suurinpiirtein samanlainen musiikkikin vielä. Siltikään, vaikka niitä on paljon, niin ne ei kuulosta ollenkaan samalta kuin yksikään näistä suomalaisista. Enska ja Turska ja Mooonsorrow ja me ollaan kaikki kuitenkin keskenään erilaisia, vaikka on sama genre. Mun mielestä tämä on ihan hieno huomata, voi ylpeydellä katsella noita suomalaisia bändejä ja tajuta, että ne on kaikki järjestään parempia kuin ne saksalaiset vastaavat. Ja pelkästään olemalla suomalainen saa jo kredibiliteettiä. Mutta onhan Saksassakin sitten näitä isoja nimiä, esimerkiksi In Extremo.

Osassa Korpiklaanin biiseistä on suomenkieliset sanat. Laulaako jengi ulkomailla niissäkin mukana?

Jarkko: Laulaa ne.

Sanat ja lausuminen on opeteltu ulkoa?

Jarkko: Joo, opeteltu ulkoa. En mä usko, että ne tajuaa mitään, mitä ne laulaa. Ja sitten huippu on Hunting Song, jossa on ihan selkeästi väärin lausuttu sana ”wilderness”, niin kyllä ne Englannissakin laulaa sen väärin mukana. Ei se haittaa niitä yhtään.

Eroaako meininki sitten muuten keikoilla eri maissa?

Jarkko: On niissä eroja. Kyllä me sellainen samanlainen humppapitti saadaan Suomen keikoillakin aikaisiksi, mutta muualla se on usein paljon isompi ja vielä vähän väkivaltaisemman näköinen. Ja sitten joku Venäjä on ihan käsittämätön paikka.

Hittavainen: Kroatia pitää mainita, koska Kroatiassa meidän ensimmäinen keikka oli kuin stadionkeikka, oli kuin jossain Maidenin keikalla suunnilleen.

Jarkko: Joo, se oli ihan älytön kyllä se Kroatia. Ehkä kamat oli vähän alamittaiset, mutta miksaaja nosti kädet suurinpiirtein pystyyn, että hittoako mä täällä miksaan ja säädän, kun en mä kuule koko bändiä.

Minkä biisin te pystyisitte vetämään, jos kaikki bändissä joutuisivat vaihtamaan soittimia keskenään? Ei tarvitse olla oma biisi, ihan mikä vaan.

Jarkko: Ei mitään.

Hittavainen: Mä pystyisin kyllä soittaa bassoo, kitaraa, ehkä rumpujakin…

Jarkko: Hittavainen kyllä vetää biisin kuin biisin soittimella kuin soittimella, mutta muilla voi olla vähän vaikeuksia. Juho on toinen samanlainen, se varmaan soittaa kanssa mitä tahansa paitsi viulua.

Hittavainen: Rumpuja ei soita oikeastaan kukaan paitsi rumpali.

Tämä menisi teillä vähän vaikeeksi ilmeisesti.

Jarkko: No toi on tollaisella perus kitara-basso-rumpu-kokoonpanolle helpompi toi homma, mutta noita viulisteja on niin saatanan harvassa, ja hanuristeja…onneksi.

Millä festareilla te haluisitte esiintyä vielä, missä ette ole päässeet esiintymään?

Jarkko: No toi Tuska festivaali Helsingissä on sellainen, missä olisi ihan hauska soittaa joku päivä.

Ymmärrettävää.

Hittavainen: Oli se jo aika lähellä.

Jarkko: Joo, sitä on jo ennenkin mietitty, että Tuskassa olisi hemmetin hauska soittaa, ja sitten me jo vähän innostuttiin, että tänä vuonna on Tuska tulossa, ja sitten, no, näin siinä kävi.

Läheltä piti, mutta jos sitten vaikka ensi vuonna onnistuis. Onko teillä mitään suosikki festaria? Tai onko tullut vastaan tuolla kiertäessä joku, jossa tunnelma oli ylitse muiden?

Jarkko: Eilinen Graspop, missä nyt ollaan kahtena vuotena oltu, mun mielestä se on hiton hieno festari.

Hittavainen: Ja jos kiinnostaa larppaajatouhu, niin semmoinen kuin Burgfolk Saksassa. En tiedä, onko ne bändit niin välttämättä se juttu, mutta tunnelma on hyvä ja porukka on innoissaan.

Jarkko: Ja sitten oli se toinen, oli se Burgfolk, joka oli siellä sisäpihalla, ja sitten oli se toinen, mikä oli linnanmuurien sisällä helvetin korkealla mäellä. Siellä oli enemmän jotain goottibändimeininkiä ja me, mikä oli vähän kumma kattaus, mutta ihan hieno festari. Noissa pikkufestareissa voi olla just joku juju, kun ne on jossain linnassa tai jotain, että niissä on ihan helmi tunnelma, mutta sitten taas on esimerkiksi Grasspop tai Sweden Rock, joissa on ihan älyttömän hienosti hoidettu kaikki asiat. On hienoa olla duunissa sellaisessa paikassa, kun kaikki hoituu.

Ei tarvitse pelätä mitään epämääräisiä säätöjä ynnä muuta sellaista?

Jarkko: Joo, ja jos soittaa kuumana kesäpäivänä keikan nahkahousuissa, niin kyllä mä diggaan päästä suihkuun keikan jälkeen.

No tämänpäivänen meni vähän puihin, mutta onko mitään muita kauhukokemuksia kiertuelämästä tai keikkapaikoista?

Jarkko: Kyllähän niitä on. Silloin, kun aloitettiin noita ulkomaankeikkoja, niin ollaan me kierretty paskojakin paikkoja. Belgian Frontline Gentissä oli ihan uskomaton persläpi, mutta toisaalta, paikka oli myyty loppuun ja älytön meininki, että eihän siinä mitään. Puitteet oli ihan perseestä, mutta hyvä keikkahan se sitten sielläkin oli. Onhan niitä kaikkia. Just tämä mitä Hittavainen mainitsi siitä Romanian festarista, niin ei sekään mikään erityisen hyvin hoidettu juttu ollu.

Hittavainen: Päästiin viideltä aamulla soittamaan.

Jarkko: Yleensä festarit pitää kiinni aikatauluista. Jos bändi aloittaa myöhässä, niin se silti lopettaa ajoissa, yleensä festari pitää huolen siitä. Me oltiin pääesiintyjä siellä Romaniassa ja tosiaan soitettiin neljän viiden aikaan aamuyöllä sitten loppujen lopuksi. Piti olla 23 jotakin se soittoaika.

Hittavainen: Ei siellä ollut hirveästi enää porukkaakaan siinä vaiheessa.

Jarkko: Niin, siellä kiersi vielä sitten huhu siellä yleisön joukossa yöllä, että Korpiklaani on siirretty seuraavalle päivälle, ja me oltiin siellä neljän aikaan aamulla lavalla ja ihmeteltiin, että missä jengi on? Ja eihän sitä toista päivää ollutkaan. Sehän peruttiin koko toinen päivä sitten loppujen lopuksi.

Ehditte kuitenkin sitä ennen soittaa?

Jarkko: Joo. Kyllähän se oli vähän sellainen, että nyt keikka vedetään ja sitten pois täältä.

Harmi että jäi keikka tänään näkemättä, mutta toivotaan parempaa onnea ensi vuodelle.

Haastattelija: Stiina Rasimus
Kuvat: Harri Hinkka