Kiuas

Lauantaina 28.6.2008 Kiuas soitti ensikeikkansa Tuska Open Airissa melko täydessä Sue-teltassa. Muutama tunti keikan jälkeen Kiuaksen kitaristi Mikko Salovaara oli jo rentouneissa tunnelmissa.

Mitenkäs Kiuaksen festarikesä on tähän asti mennyt, ja mitä on vielä tiedossa? Tuskan veto tänään meni ihan mainion näköisesti ainakin.

No kiitos, hyvin meni. Oli ihan hauskaa. Toistaiseksi on ollut erittäin mahtava kesä, Sauna Open Air, Nummirock, sitten tämä Tuska. Ihan loistavaa. Sitten on vähän pienempiä tiedossa, mikä on ihan jees, koska sitten taas me vedetään pidempi setti ja jengi tulee toivottavasti katsomaan meitä. Tosi hyvin oli nytkin yleisöä. Yleisö oli parempi kuin me, sanotaan nyt näin. Parasta!

Teidän uusin levy julkaistiin Britanniassa ja samalla julkaistiin kaksi edellistä levyä uusintajulkasuina, ja teidän levy julkaistaan Yhdysvalloissa, minkä lisäksi Kiuas on myös mukana Metalhammer-kokoelmalevyllä. Alkaako tästä nyt sitten Kiuaksen maailmanvalloitus?

Totta helvetissä! Lähdetään myös Britteihin Firewindin kanssa rundille syyskuussa. Mitäs voisin sanoa, jotain kliseistä…The sky is the limit!

Te olette käyneet jo ulkomaillakin heittämässä keikkaa. Miten ulkomailla esiintyminen eroaa siitä kotimaassa esiintymisestä, vai onko mitään ratkaisevaa eroa?

Ei itseasiassa. On se kumma juttu, mutta niillä muutamalla keikalla, mitä me ollaan heitetty ulkomailla, esimerkiksi nyt viimeksi Lontoossa Astoriassa, niin ihan samannäköstä Kiuas-paitaista porukkaa siellä on eturivissä laulamassa. Helvetin mahtavaa.

Spiikkauskieli vaan vaihtuu.

Niin, aivan. Ja kumminkin kun laulukieli on englanti…Niin no okei, täytyy sanoa, että ratkaiseva ero on se, että siitä huolimatta, että jengi diggaa, kukaan ei vaan tiedä, miten bändin nimi kirjoitetaan saati lausutaan. Se on vähän hassua. Viime kesänä Bloodstock-festareilla meillä luki meidän bäkkärin ovessa Kiaus tai jotain vastaavaa. Saksassa paras on ollut Klaus. Mutta sekään ei tunnu haittaavan, mikä on sitten taas ihan mahtavaa.

Kieltämättä vähän hankalammasta päästä tuo nimi ulkomaalaisten kannalta.

Niin, kyllä se olisi parempi, jos me oltaisiin Dragonmetal Warriors of Satan, mutta me nyt ei olla, me ollaan Kiuas.

Te olette olleet myös Tokiossa soittamassa Suomen musiikkiviennin päivillä vuonna 2005. Minkälainen kokemus se oli? Voisi kuvitella, että siellä on aika erilaista ihan kulttuurieron takia.

No se oli tosi erilaista. Jos noita brittejä ajatellaan, niin se on aika samanlaista kuin täällä. Mutta Tokio oli tosi erilainen. Ne ensinnäkin tulee katsomaan keikkaa selvinpäin eikä osta sieltä mitään. Ne vaan katsoo keikan, vaikka paikkana on baari. Jos menee Tavastialle katsomaan keikkaa, siellä on koko ajan tiskit täynnä ja tilataan juomaa, vaikka olisi kuinka suosittu ja tunnettu bändi ja hyvä meininki. Mutta Japanissa se on vähän kuin vaan sitä varten, että se olisi baari, siellä ei varmaan kukaan juurikaan ostanut mitään. Sitten kun se keikka on ohi, ne järjestäytyvät sinne siistiin jonoon ja menee ulos. Ja muutenkin se meininki, miten siellä jengi on messissä…Suomessa on tämä vittuilukulttuuri, mikä on tavallaan hauskaa, se on suoraa. Siellä ollaan vaan mukavia.

Te lämmittelitte Judas Priestiä noin kolme viikkoa sitten. Kuinka pahasti se jännitti? Kyseessä on kuitenkin melko legendaarinen yhtye.

No kyllä, ja muutenkin jäähalli. Jännä juttu, mutta ei se niin hirveästi jännittänyt kumminkaan. Siinä vaiheessa, kun sinne tultiin, olin ihan täpinöissä. Priest teki just soundcheckiä ja oltiin vaan, että jumalauta, tuossa ne vetää. Käveltiin sitten sen tyhjän hallin läpi. Jotenkin siinä oli se aspekti, että kun siinä pyöri vähän aikaa siinä tyhjässä hallissa, niin oli sellainen olo, että eihän tuossa mitään. Soundcheckissä oli hyvä meininki, paras lavasaundi taas vähään aikaan. On se kumminkin aina parempi, kun tekniikka toimii. Ja siitä tulee sellainen hyvä fiilis, että jos soundcheckissä on sellainen meininki, että homma toimii ja oikeasti on crew paikalla ja niin poispäin, niin tulee sellainen fiilis, että eihän tässä mitään, näinhän tämän pitääkin mennä, me vaan mennään soittamaan ja hyvä meininki. Verrattuna johonkin pikkuklubiin, missä saattaa olla…en mainitse mitään paikkaa tai nimiä, mutta että menee jonnekin pikkukylän pikku klubiin ja siellä on sitten joku sellainen omistaja, joka luulee omistavansa koko maailman. Mutta täytyy kyllä sanoa, että sitten, kun meni kääntymään lavan sivulla ennen keikkaa ja se ei ollutkaan enää tyhjä se jäähalli, niin sitten alkoi vähän tulla perhosia vatsanpohjaan.

Teidät oli myös kiinnitetty Bullet For My Valentinen lämmittelijäksi ennen kuin se keikka peruuntui keväällä. Bullet For My Valentine on kuitenkin aika erilaista kuin Judas Priest. Mikä tekee Kiuaksesta sellaisen bändin, että te voitte lämmitellä tavallaan mitä vaan?

Koska me ollaan niin hyviä jätkii. Musa on ihan paskaa, mutta ollaan parhaita jätkiä. No itse asiassa, jos ihan vakavia ollaan, niin onko se nyt niin erilaista musaa? Tilannehan on se, että se on vaikeaa myöskin meille tietyllä tavalla, kun meillä on vähän erilainen saundi. Me ei mennä mihinkään tiettyyn muottiin. Me ei olla power metal bändi, me ei olla melodinen death metal bändi, me ei olla folk metal bändi. Me ollaan hybridimetallibändi, jolla on melodista puhdasta laulua, ja sitten me ei olla kumminkaan kikkeliheviä. Tavallaan se ehkä kumminkin sopii taas aika monenkin tyylisten bändien kanssa samaan.

Enemmän mahdollisuuksia tulee sitä kautta.

Niin, niin, aivan. Täytyy vielä täsmentää, että meidänhän täytyy äkkiä breikata, ennen kuin maailma on täynnä jäljittelijöitä.

Vuodelta 2006 olevassa haastattelussa joku teistä oli todennut, että olisi kiva päästä soittamaan Tuskaan. Miltä tuntuu, kun tuo toive on nyt sitten toteutunut vihdoin?

No ihan v***n hyvä olo, siis oikeasti. Vähän kelattiin, että onko siellä nyt sitten jengiä. No olihan siellä ihan v***sti jengii. Eihän siinä, ihan mahtavaa.

Nyt kun Tuska on valloitettu, mikä on seuraava festari, mihin haluatte ehdottomasti päästä soittamaan? Ihan missä tahansa siis.

No sitten tietysti Keski-Euroopan isot festarit, Wackenit, Dynamot, Briteissä Download. Bloodstockissa oli tosi mahtava meininki.

Vielä riittää nähtävää siis?

Joo. Kyllä koko toi Keski- ja Etelä-Eurooppa on niin, että mä luulen, että jos nyt sinne vähän laitetaan jalkaa, niin joku saattaa jopa olla ihan kiinnostunut.

Monilla suomalaisilla bändeillä menekkiä riittää tuolla Euroopassa.

Kiinnostusta on, mutta ei olla vielä päästy käymään.

Onko sinulla itsellä mitään lempifestaria? Joko soittamisen puolesta tai sitten muuten vaan?

Saunassahan me ollaan aika maskotteja jo, koska mitä olisi Sauna ilman Kiuasta, heh heh. Se on aina ollut tosi jees. Viime vuonnakin mä olin siellä ihan huvin vuoksi. Täällä Tuskassa mä olen ollut varmaan kymmenen vuotta, nyt ekaa kertaa soittamassa. Siinä on aika kovat. Nummirockissa olen ollut vain kaksi kertaa, tänä vuonna soittamassa ja kymmenen vuotta sitten, kun siellä oli Pantera, Slayer ja Dream Theater, oli aika siistiä.

Mikä on paras kokemuksesi festareilta? Paras keikka, minkä olet nähnyt, tai paras veto, mikä teillä on ikinä ollut, tai jotain muuta?

Jos puhutaan parhaasta festarikokemuksesta, niin se varmaan liittyy teini-ikään ja johonkin tyttöön, jonka nimeä en muista, mutta ei siitä sen enempää.

Entä onko mitään kauhukokemuksia? Kamat pöllitty tai..?

Ei, sen takia tänään tapahtuu kaikki mahdollinen. Mä hävitän kaikki kamat ja saan turpaani. Se on varmaa.

Teillä on suomalainen kansantarusto ja Ukko Ylijumala aika ilmeisen voimakaita vaikuttajia. Onko mitään ideoita, miten Ukko voisi raivata tiensä taas valtaan kristinuskon ikeestä Suomessa?

On, niin että Kiuas soittaa mahdollisimman paljon keikkoja ja valloittaa maailman. Ei siinä sen kummempaa.

Minkä biisin Kiuas voisi soittaa, jos kaikkien pitäisi vaihtaa keskenään soittimia? Ei tarvitse olla oma biisi, vaan ihan mikä tahansa.

Ihan mitkä tahansa menee, me ollaan kaikki niin v***n lahjakkaita multi-instrumentalisteja.

Haastattelija: Stiina Rasimus
Kuvat: Roni Sahari
Promokuva: Jarkko Tiitinen