Mokoma

Yhdennentoista Tuska Open Air Festivalin perjantaina 27.6.2008 avanneen Mokoman keikan jälkeen yhtyeen rumpalin Janne Hyrkäs ja basisti Santtu Hämäläinen rentoutuivat bäkkärillä ja kertoivat festarit.orgille yhtä sun toista Suomen kesässä kiertämisestä.

Miten teidän festarikesä on lähtenyt käyntiin ja mitä on vielä tiedossa tänä vuonna?

Santtu: Oikein hyvin.

Janne: Startti on lupauksia herättävä, ja elokuun puoleenväliin saakka tahkotaan.

Santtu: Tämä oli nyt seitsemäs festari. Niitä on jäljellä joku kymmenkunta.

Janne: Joo, yli puolet on vielä edessä. Voimaa on valtavat määrät.

Tämähän ei todellakaan ole teillä ensimmäinen kesä, kun kaikki viikonloput on täynnä keikkaa?

Janne: Vuodesta 2003 itse asiassa ollaan kyllä aika haipakkaa menty kesällä.

Santtu: Joo, ei siinä olla paljon mökin laiturin nokassa istuskeltu. Rock ’n’ roll painotteista.

Vuodesta 2004 lähtien Mokoma on joka vuosi soittanut juhannuksena aina kolmella eri festarilla peräkkäisinä päivinä. Alkaako juhannuksen viettäminen työn merkeissä jo tympiä?

Janne: Ei todellakaan. Juteltiin just Stam1nan Kaikan kanssa, kun Stam1na piti juhannuksen vapaata, ja Kaikka sanoi, että oli ihan hirveätä. Tietysti silloin pitää miettiä kaikkea, että minne mennään ja mitä grillataan ja kenen mökillä ja miksi. Toi on aika helppo ratkaisu.

Santtu: Niin, ei tartte miettiä kuin sitä, että monen aikaan piti siellä kisahallin parkkipaikalla olla, kun se lähtee se auto.

Janne: Niin, ja senkin on joku miettinyt todennäköisesti jo valmiiksi. Sitten ei tarvitse miettiä yhtään mitään.

Mokoma on esiintynyt useammankin kerran Tuskassa…

Santtu: 2003, 2004, 2006.

Janne: Tää oli neljäs kerta, toinen päälavalla.

Onko täällä teidän mielestä tapahtunut mitään muutoksia tässä ajassa?

Santtu: Meininki on vaan parantunut, jos vaan mahdollista.

Janne: Nimenomaan, jos tässä jotain muutosta on tapahtunut, niin kaikki on ollut plussaa. Hommat toimii lavalla ja lavan ulkopuolella ja myös bäkkärialueella. Kyllähän tätä on aika monta vuotta harjoiteltukin, ja on hommat toimineet jo aikaisemminkin.

Mokoma on toki kiertänyt paljon muuallakin. Missä on teidän mielestä ollut paras fiilis, tai mikä on mukavin esiintymispaikkana?

Janne: Provinssi on aina ollut hyvä.

Santtu: Provinssi on hyvä, ja on tämä Tuskakin ollut ihan älyttömän hyvä.

Janne: Joo, on tämäkin aina ollut hyvä, ja Ilosaarirock on ollut hyvä. Nyt on mysteeri, kun me soitetaan jollain jatkoklubilla jossain jäähallissa, mutta Ilosaari on yleensä ollut hyvä.

Santtu: Nummirockissa on jotain sympaattista siinä kotikudoisuudessa.

Janne: Helpompi olisi ehkä luetella ne, missä on jotenkin ollut nihkeetä, eikä niitäkään ole paljon; tähän viiden, kuuden kesän skaalaan mahtuu muutama. Kyllä Suomen kesässä viihtyy.

Keikan aikana Marko Annala totesi, että metallifestarit yleensä eroavat muista festareista siinä, ettei yleisössä näy vaaleanpunaisia paitoja, ja nyt oli saatu nekin tänne Tuskaan. Onko mitään muuta konkreettista eroa metallifestareiden kuten Tuskan ja enemmän kaiken kansan festareiden kuten esimerkiksi Provinssirockin ja Ilosaarirockin välillä?

Santtu: Ehkä näissä on se ero, että ihmiset tulevat ihan oikeasti katsomaan bändejä eikä vaan festaroimaan. Täällä yleisöä kiinnostaa aika paljon esiintyjälista. Ne oikeasti tulee diggailemaan sinne keikalle eikä vaan bailaamaan ja hölmöilemään, että jos nyt sattuu näkemään yhden bändin niin hyvä.

Janne: Joo, mä voisin kuvitella, että tämä on sellainen festari, että toi jengi kaikkein tarkimmin seuraa uusia kiinnityksiä, joita tulee. Tämä on kyllä sillä tavalla musadiggarin festari, täällä ei näe sellaista Pori Jazz -henkistä piknik-toimintaa. Täällä katotaan bändejä ja bailataan ja ostetaan bändikrääsää. On kyllä helppo komppailla tuota meininkiä.

Onko teillä jotain sellasta festaria, missä ette ole vielä päässeet soittamaan, mihin olisi ehdottomasti päästävä, vaikka ulkomailtakin?

Janne: No Roskilde olisi kiva, mutta Suomessa nyt on varmaan aika hyvin kyllä hallussa.

Santtu: Ei täällä kyllä ole yhtään sellaista festaria, missä ei oltaisi käyty. No Pori Jazz, mutta ei meistä nyt kukaan sinne halua. Ja Imatra Big Band; meillähän alkaa elopainon kohalla olla jo erittäinkin big band.

Onko teillä muuten mitään toiveita tai halua aloittaa ulkomaanvalloitusta? Siinähän on tietysti kielimuuri sinänsä, kun suomeksi on laulu, mutta eihän se välttämättä ole este.

Janne: Ei se ole välttämättä. Olin Stam1naa katsomassa Berliinissä, ja aika helvetin hyvinhän se putosi siellä, ja onhan meidänkin pari uusinta levyä julkaistu ulkomailla, mutta en tiedä, onko meillä hirveätä tarvetta siihen.

Santtu: Ei ole. Siis kivaahan siellä on käydä, ollaan me pari kertaa pyörähdettykin tuossa..

Janne: Venäjällä ja Virossa. Kyllähän nyt jossain Saksassa voisi pyörähtää, mutta se olisi enemän sitten niin, että lähdettäisiin poikien kanssa hassuttelureissulle. En mä tiedä, kuinka kunnianhimoisia sitä nyt ollaan.

Kotimaan kamara riittää pitämään yllä mielenkiintoa?

Janne: Joo. Toki se, että ollaan ties monetta kertaa just samoissa paikoissa ja samoilla festareilla, niin se pitää aina jotenkin repiä se uutuudenviehätys jostain pikkujutuista, kun eivät paikat vaihdu.

Ehdittekö itse, tai ylipäänsä onko kiinnostusta käydä katsomassa mitään muita bändejä, kun olette festareilla soittamassa?

Santtu: Vähän vaihtelevasti. Se riippuu ihan siitä omasta energiatasosta, miten hyvin jaksaa. Foo Fightersia jaksoin katsoa puoli tuntia Provinssissa, ja sen jälkeen hyytyivät voimat aivan täysin. Ne soitti heti meidän jälkeen, ja periaatteessa olisi kiinnostanut katsoa koko keikka, mutta ei vaan yksinkertaisesti jaksanut.

Janne: No nyt kun eletään Tuskan perjantaita, niin olen tehnyt aika tarkan suunnitelman, että mitkä bändit haluaisin tässä viikonlopun aikana nähdä ja suhtaudun aika luottavaisesti, että mä käyn aika monta niistä tsekkaamassa. Aika kovia juttuja on Carcassin tämäniltainen keikka, lauantaina Morbid Angelin keikka on aika ehdoton ja sunnutaina Slayer. Niitä ei oikein voi ihan heppoisin perustein ohittaa.

Tänä vuonna on aika kova kattaus kyllä täällä.

Janne: Joo, on täällä varsinkin tällaisille kolmikymppisille ukoille tuollaisia nuoruuden sankareita, jotka on aika montaa varmaan meistäkin inspiroinut tähän heavy metallin syntiseen maailmaan.

Onko teillä mitään omaa henkilökohtaista lempifestaria?

Santtu: Provinssissa on ollut kyllä kaikkein mukavin meininki.

Janne: Mun uusi suosikki on Kumpulan Kyläjuhlat.

Mikä on teidän parhaat kokemukset festareilta?

Janne: Sanoisin, ettei ole mitään yhtä, mutta me ollaan aika eteviä pitämään keskenään aivan naurettavan hauskaa, ja kyllä me ollaan muutama kerta aika villisti bailattu keskenään.

Onko mitään kauhukokemuksia sattunut, ylipäänsä muutenkin keikkaillessa?

Santtu: Joskus on lentänyt jotain lasiesineitä lavalle. Se ei oikein kuulu tähän hommaan. Niin paljoa ei huvita soittaminen ihan henkensä uhalla. Jos se alkaa olla jo vähän vaarallisen oloista touhua, niin se loppuu se soittaminen siihen.

Janne: Kauhukokemuksia jos käydään tässä perkaamaan, niin kyllä ne liittyvät keikkabussiin ja Saikkosen suolen toimintaan. Ne on kyllä hirveitä kauhukokemuksia. Siinä on hengenlähtö lähellä.

Santtu: Ne on aika kipeitä, se nimittäin kaasuttaa hurmiossa, jos nyt siteeraa P. Mustajärveä. Mutta toisaalta siinä on myöskin huumoria, kun laittaa ikkunat kiinni, ettei aromit karkaa.

Minkä biisin te pystysitte soittamaan, jos kaikki vaihtaisivat soittimia keskenään? Ei välttämättä tarvitse olla oma biisi, vaan ihan mikä tahansa.

Janne: Meikäläinen hyppäisi bassoon…

Santtu: Saikkonen hyppäisi rumpuihin…

Janne: Saikkonen on oikein etevä rumpali.

Santtu: Kuisma hyppäisi lauluun, sillä on raju ääni. Mä voisin vetää kitaraa. Kyllä siitä joku Repe ja Lissu lähtis Popedan ohjelmistosta.

Janne: Kyllä me joku simppeli rokkibiisi saataisiin vedettyä. Luulen, että mä olen rajoittavin tekijä. Kyllä nyt bassolla pystyisin handlaamaan aika montakin kappaletta, mutta ei mitään hirveän ripeää ja vaativaa. Sanotaan perus rokettirollia.

Haastattelija: Stiina Rasimus
Keikkakuvat: Roni Sahari
Promokuva: Eero Kokko