Moonsorrow

Kymmenen kovan kysymyksen äärellä Ville Sorvali Moonsorrowsta.

1. Terve mieheen! Alkaako tuleva festarikesä jo poltella?

Kyllähän tuo polttelee, vaikka ei ehkä ihan samaan malliin kuin silloin kun keikkaa oli vähemmän. Ennen kesää kun on kuitenkin tänä vuonna jo nelisenkymmentä keikkaa heitetty, niin alkaahan siinä jo vähän väsymäänkin. No, musiikin soittaminen on kiva harrastus ja kyllä sitä aina harrastuksensa parissa jaksaa!

2. Miltä bändisi festarikesä näyttää tällä hetkellä?

Olisiko tuossa nyt kymmenisen festaria yhteensä, voi tulla vielä pari lisääkin. Suurimmat odotukset kohdistuvat tietysti Wackeniin, joka on meidän kohdallamme ihan omassa kokoluokassaan. Kotimaassa varmistuneita taitaa tällä hetkellä olla ainoastaan Tuska, mutta kyllä niitä vielä muutama varmistuu ennen kesää, väitän.

3. Miten levynjulkaisuajankohta vaikuttaa festarikeikkojen saamisen suhteen?

Kyllähän se vaikuttaa. Bändit jotka julkaisevat levynsä talvella ovat yleensä festarijärjestäjien levypinojen päällimmäisinä, vähän niinkuin me nyt, heh heh. Toisaalta, jos bändi on tarpeeksi kiinnostava yli rajojen, niin ei sillä julkaisuajankohdallakaan ole väliä.

4. Paras kokemus festareilta? Kotimaasta ja ulkomailta?

Hyviä kokemuksia on useita, sanotaanko että melkein kaikki festarit joilla ollaan soiteltu. Ehkä päällimmäisenä tulee nyt mieleen Party-San Open Air 2005, jossa taisi olla paikalla bändin tähän asti suurin yleisö. Useampi tuhat niitä joka tapauksessa oli. Itse festareiltahan jäi muutenkin hyviä muistoja käteen, kun pääsi oman keikan jälkeen katsomaan nuoruutensa esikuvia Napalm Deathia, Entombedia ja Cannibal Corpsea.

Kotimaasta paras on varmaan bändin ensimmäinen ulkoilmaveto ikinä Tuskan teltassa vuonna 2002. Meininki oli kaikkeen nähden aivan tajuton ja bändillä oli kivaa. Oli myös jonkinlainen älynväläys jakaa yleisölle simaa kesken keikan...

5. Entä sitten kauhein kokemus? Kotimaasta ja ulkomailta?

Heh, en tiedä kauhein, kun sille on niin paljon jälkeenpäin naureskeltu, mutta ainakin eniten "spinal tap". Liettuassa (Kilkim Zaibu Festival, 2005) soiteltiin keikka ilman toista kitaristia, joka oli jäänyt passittomana Suomeen, ja kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Suurin osa keikasta oli rummut/syna -vetoista laitteiden hajoillessa, eikä laulajalla (allekirjoittaneella) ollut ääntä nimeksikään, jolloin rumpali joutui laulamaan puuta heinää settinsä takaa. Oikeisiin kohtiin sentään.

Kotimaassa ei kauheita festarivetoja tule mieleen. Tuskassa 2003 alueen liepeillä telttailevat kristityt tosin voittivat kun keikkamme jäi yhden kappaleen verran vajaaksi. Ylittikö soittoajan sitten bändi vai juontaja, se jää jokaisen oman tulkinnan varaan.

6. Jaksaako paatunut keikkailija vielä itse innostua festareiden annista ja niillä käynnistä?

Eipä noilla rehellisesti sanottuna ns. asiakkaan ominaisuudessa jaksa enää käydä, eikä sen puoleen ole oikein aikaakaan. Poikkeuksen tekee ainoastaan Tuska, ja sekin varmaan siksi että asun kivenheiton päässä ja pääsen yöksi kotiin nukkumaan, heh. Sen verran kuitenkin jaksaa innostua, että jos on jossain itse soittamassa, yrittää sitä samalla nähdä samana päivänä soittavat itseään kiinnostavat bändit. Esimerkistä käynee vaikka jo mainitsemani Party-Sanin kattaus.

7. Millä festarilla haluaisit ehdottomasti soittaa ja miksi?

Ennen kuin se oikeasti tapahtui, halusin aina soittaa Tuskassa ja Nummirockissa. Nyt tähtäimessä on Wacken, ja kohtahan senkin tietää miltä siellä näyttää. Oikeastaan se on ihan sama missä soittaa, kunhan on hyvä meininki, oli se sitten useamman kymmenen tuhannen karvapään saksalainen telttahelvetti tai 200 henkeä vetävä festari Irlannissa (esimerkit oikeasta elämästä). Ja soittaminen itsessäänhän on aina kivaa.

8. Miten Suomen ja ulkomaiden festarit poikkeavat toisistaan mielestäsi? Onko suuriakin eroja?

Vaikka yleensä keikoilla ollaan Suomessa huomattavasti Keski-Eurooppaa enemmän kännissä, festareilla sekin ero on aika pieni. Samaa eläintarhameininkiä se on joka puolella. Ulkomaiden festareilla on tietysti se etu puolellaan, että sinne on (monestakin syystä) helpompi houkutella isompia bändejä kuin Suomeen, mutta toisaalta, kuka festareille nyt menee bändejä katsomaan..?

9. Mitä pakkaat mukaan festareille? The ultimate survival kit?

Kyllä se aika pitkälti passi ja hammasharja -linjaa noudattelee, eli niin vähän tavaraa kuin mahdollista. Henkilökohtainen lääkekaappi ja yksi vaihtovaatekerta tulee ainakin otettua mukaan, ja tietysti kaikki soittamiseen liittyvä kuten varakielet ja korvatulpat. Viinaa saa paikan päältäkin ihan tarpeeksi.

10. Mitä haluat sanoa ihmisille, jotka tulevat katsomaan keikkaanne?

Toivomme, että viihdytte keikallamme ja tervetuloa uudelleen. :)