Bloodpit

Kymmenen kovan kysymyksen äärellä Aleksi Bloodpitistä

1. Terve mieheen! Alkaako tuleva festarikesä jo polttelemaan?

Morje! Polttelu saattaa olla vielä hieman liian vahva sana, kun pihalla on vielä niin kylmä, mutta sellainen lämminhenkinen odotus kasvaa päivä päivältä. Kesähän alkaa aina virallisesti Provinssirockista ja onneksi sinne ei ole enää niin monta kuukautta aikaa. Vielä ei ole mistään kuulunut niitä elämää suurempia artistikiinnityksiä, mutta kyllä niitä on aivan varmasti tulossa.

2. Miltä bändisi festarikesä näyttää tällä hetkellä?

Itseasiassa varsin hyvältä, jonkun verran on vetoja jo varmistunut ja kaiken aikaa niitä varmistuu lisää. Ja myös Saksan suunnalle on tiedossa pari festarikeikkaa, joten ei valittamista siltäkään osin.

Keikkamyyjämme on siis ollut varsin työllistetty yli puolen vuoden keikkatauon jälkeen. Hinku keikoille on kova, sillä yhtä pitkää keikkataukoa ei meillä ole koskaan aikaisemmin ollutkaan. Onneksi siihen tulee päätös jo maaliskuun lopussa.

3. Miten levynjulkaisuajankohta vaikuttaa festarikeikkojen saamisen suhteen?

Sitten kun bändi on veivannut vähintään kymmenen vuotta niin sillä ei taida olla yhtään mitään merkitystä. Festarikeikkoja riittää joka tapauksessa ja suuri yleisö haluaa kuulla lähinnä hittejä, ei niinkään sitä uutta materiaalia. Bloodpitin kohdalla tilanne on vielä toisin, sillä meillähän vasta toinen levy on tulossa. Uusi levymme joka kantaa nimeä Off The Hook ilmestyy huhtikuun puolessa välissä ja eihän se ole täysin sattumaa, että se tulee kauppoihin juuri ennen kesää ja festareita. Ovathan ne ehkä se kaikista paras paikka saavuttaa uutta yleisöä. Ja yleensähän festarijärjestäjät haluavat bändien olevan edes jollain tapaa ajankohtaisia, eli jotain pitää olla tapahtumassa. Toiset tekee sen hyvällä levyllä ja toiset taas muilla tempauksilla.

4. Paras kokemus festareilta? Kotimaasta ja ulkomailta?

Yksittäisenä keikkana mieleen nousee Nine Inch Nails Provinssirockissa toissa kesänä, jota pidän yhtenä parhaimmista keikoista mitä olen koskaan nähnyt. Ja jostain syystä jaksaa naurattaa edelleen, kun erästä kaveriani pisti jossain maakunnassa ampiainen kieleen. Ulkomaiden festarikokemukset rajoittuvat lähinnä Venetsiaan pari kesää sitten, jossa soitimme samalla ensimmäisen ulkomaan keikkamme. Laulusolistimme Matthau oli juuri tapaturmaisesti polttanut kätensä ennen lähtöä, joten kyseessä oli ainoa kerta kun keikallamme oli mukana lisäkitaristi. Eli kai se on sitten sanottava parhaaksi ulkomaan festarikokemukseksi, ainakin se oli hyvin erilainen keikka muihin verrattuna.

5. Entä sitten kauhein kokemus?
Kotimaasta ja ulkomailta?

Joskus vuosituhannen alussa joku puukotettiin teltamme takana eräällä nimeltä mainitsemattomalla juhannusfestarilla. Se ei ainakaan nostanut muutenkin varsin ankeaa festaritunnelmaa. Ja Suomen suvi tarjoaa monesti varsin vaihtelevaa säätä, joten ne huonoimmat kokemukset liittyvät monesti jäätävään vesisateeseen jota kestää sitten viikkotolkulla.

6. Jaksaako paatunut keikkailija vielä itse innostua festareiden annista ja niillä käynnistä?

Festarit on varmaankin jokaisen suomalaisen rock-muusikon vuoden kohokohta, ehkä vähän sellainen koko kesän kestävä joulu. Klubi-keikat tehdään aikalailla samalla porukalla koko vuoden, joten festareilla pääsee näkemään kaikki muut kiertävät bändit ja niiden kanssa touhuavat henkilöt. Sosiaalinen kanssakäyminen samanhenkisten ihmisten kanssa on kuitenkin niitä hienoinpia juttuja elämässä ihan noin yleensäkin. Ja kyllähän se on aina yhtä mahtavaa nähdä lavalla omia suosikkeja sekä uusia juttuja, ei tässä olla vielä muututtu musiikinvihaajiksi.

7. Millä festarilla haluaisit ehdottomasti soittaa ja miksi?

Joskus teininä musiikilliset tavoitteeni olivat vain päästä soittamaan Provinssirockiin ja Tavastialle. Molemmat jutut on tullut jo tehtyä, mutta kyllähän keikat ja ennen kaikkea festarikeikat ovat edelleen se ykkösjuttu. Roskildessa olisi mukava päästä käymään jo pelkästään sen massiivisuuden vuoksi, eikä keikkakaan siellä haittaisi kesän viettoani yhtään.

8. Miten Suomen ja ulkomaiden festarit poikkeavat toisistaan mielestäsi ? Onko suuriakin eroja?

Suurin konkreettinen ero oli varmaankin se, että pimeä tulee muualla tosi aikaisin, Suomessahan on valoisaa läpi yön. Ja kyllähän suomalaisen festarikansan humala-aste on noin yleensäottaen aika paljon korkeampi kuin muualla.

9. Mitä pakkaat mukaan festareille?
The ultimate survival kit?

Vuoden rahasäästöt ja parin puhtaita sukkia. Matkamusiikiksi Popedan ja Slayerin koko tuotanto. Noiden nyt luulisi takaavan aidon festaritunnelman paikasta ja ajankohdasta riippumatta

10. Mitä haluat sanoa ihmisille, jotka tulevat katsomaan keikkaanne?

Mahtava homma jos pääsette paikalle! Ja jos vielä etukäteen vaivaudutte tsekkaamaan uuden levyn, niin mikäs sen parempaa. Kesällä nähdään!

http://www.bloodpitband.com» Bloodpit.com